Laumamme on kokenut suuria muutoksia viime kerrasta, Remosta tuli enkelikoira ja tilalle tuli tulinen akka eli Ruska, joka ilahduttaa ja kauhistuttaa laumaamme omalla melkoisella persoonallaan. Ruska on 4-vuotias saksanpaimenkoira/hovawart-sekoitus, jonka pelastin piikiltä noin kuukausi sitten. Se on tullut meille Tallinnan Pelastakaa Koirat ry:n kautta. Tempperamenttinen, melko traumaattinen, terävä ja nopea, mutta minulle niin tajuttoman rakas ja juuri luonteelleni sopiva.

Aksu on rakastunut, tosin hieman se pelkää naistansa, mutta paita ja peppu ne ovat. Ruska on peppu, kun kiimoissaan se sitä jokaiselle tarjoaa, ensimmäinen narttuni ja onneksi sekin steriloidaan, on nuo kiimat aika moisia, saa oikeasti nauraa toisen toilailuille.

1a kontakti, tervehtiminen - 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b kontakti yhteistyö - 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TJ:stä
1 c kontakti käsittely - 4 hyväksyy ja ottaa kontaktia

Aksu oli aivan oma itsensä ja sille oli luontevaa, että se lähti TJ:n mukaan

2 a Leikki 1 Leikkihalu - 5 Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b Leikki 1 tarttuminen - 5 Tarttuuheti, nappaa esineen vauhtista
2 c Leikki 1 - Puruote ja taisteluhalu - Tarttuu heti koko suulla, vetää tempoo ravistaa - kunnese TJ irrottaa

Jo oli pojalla housut revetä, kun viimein pääsi leikkimään, maailman paras homma vaikka eihän sitä olisi millään malttanut lopettaa.

3a Takaa-ajo - 1=1 ei aloita 2=2 aloittaa, mutta keskeyttää
3b tarttuminen - 1,2=1 Ei kiinnostu saalista/ei juokse perään

Tässä oikeastaan tapahtui toimihenkilön virhe ja Aksun hakutausta. Kun menimme paikalle, Aksu huomasi etäleikkijän menevän piiloon. Joten vaikka Aksu näki vieheen liikkuvan, se irti päästyään meni suoraan etäleikkijän luokse ja aloitti yhden komeimmista ilmaisuistaan ja minun oli haettava koira pois. Toisella kerralla Aksu näki vieheen, meni luokse, mutta sai hajuaistin rakennuksen takana olleista toimihenkilöistä, lähti niiden luokse ja aloitti ilmaisun, joten jouduin lähtemään hakemaan poikaa maalimieheltä jälleen kerran, viehe ei kiinnostanut, kun oli oikeaa tekemistä. Aksu kyllä on käynyt vinttikoiraradalla, juossut vieheen perässä ja retuuttanut viehettä, mutta tällä kertaa toimihenkilöt olivat paljon mieluisimpia

4 Aktiviteettitaso - 4 Tarkkaavainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen

Jessus sitä huutoa, kun ilmeisesti Aksu aloitti ensin ilmaisemaan uudelleen viehetyyppejä ja sen jälkeen komentamaan minua, että tämä on tylsää tehdään jotakin. Ai miten niin hieman rauhaton ja vilkas?

5a Etäleikki uhka/aggressio - 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c Etäleikki uteliaisuus - 5Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d Etäleikki leikkihalu - 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e Etäleikki yhteistyö - 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään

Aksu, kun näki etäleikkijän ensimmäisen kerran se oli jo heti jutussa mukana, häntä heilui iloisesti ja oli kärsimätön, kun päästin irti ja liikahdin niin sinne läksi poika ja niin komeasti otti kontaktia ja leikki mukana, että etäleikkijä sanoi, että hänen uransa ensimmäinen koira, joka leikkii kunnolla, Pasi on kuitenkin leikittänyt kymmeniä koiria.

6a yllätys, pelko - 3 väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b yllätys puolustus/aggressio - 1 ei osoita uhkaelkeitä
6b yllätys. uteliaisuus - 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6c yllätys jäljelle jäävä pelko - 2 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6 e yllätys jäljelle jäävä kiinnostus - 2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

Haalareita Aksu hieman pelästyi, mutta se oli enemmänkin sellainen valpas varautuneisuus ja hienosti kuitenkin ohitti ja luotti, että tämä on turvallinen juttu, kun minä en reagoinut mitenkään.

7a ääniherkkyys, pelko - 3 Väistää kääntämättä pois katsetta
7b ääniherkkyys uteliaisuus 2 menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7 c ääniherkkyys jäljelle jäävä pelko - 2 Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
7 d ääniherkkyys jäljelle jäävä kiinnostus . 2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

Jälleen kerran surkuhupaisaa, jolloin minä en voinut kuin nauraa. Kun kävelin räminälaitteen ohitse ja päästin räminän kuultua koiran irti niin johan poika läksi, suoraan Aaveiden piilopaikkaan ja ilmaisi aaveet jälleen kerran, tosin tällä kertaa tuli kutsusta paikalle!

8 a aaveet puolustus/aggressio - 1 ei osoita uhkauselkeitä
8 b aaveet tarkkaavaisuus .- 4 tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8 c aaveet pelko - 1 on ohjaajan edessä tai sivulla
8 d aaveet uteliaisuus -  4  Menee katsomaan kun ohjaaja on edennyt puolenväliin
8e aaveet kontaktiotto aaveeseen - Ottaa itse kontaktia avustajaan

Aaveet olivat maailman ihanimpia tyyppejä, Aksu pyrki usealla eri tavoin pyytää aaveita leikkimään, syy niiasi, häntä heilui ja oli aivan innoissaan, kun päästin irti niin hieman aikaa epäröi, mutta sitten mentiin ja oli kivaa

9a leikki 2 leikkihalu - 4 leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b leikki 2 tarttuminen - 5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

Hieman rauhallisempi leikki, mutta erittäin myönteinen ja iloinen koko elekieli

10 ampuminen - 1 ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön. 

Ampumista leikkiessä Aksu ei edes huomannut, se oli niin keskittynyt revittelyyn, passiivisena se vain katsoi siihen suuntaan, mutta oli täysin eleetön

Kaiken kaikkiaan Aksu nautti täysin siemauksin koko kuvauksesta, sillä oli todella hauskaa. Tosin minä yllätyin, että se on noinkin vilkas ja malttamaton. Saimme melkoisesti kehuja, on kuulemma varsin tempperamenttinen ja positiivinen koira, jossa tekemisen tahtoa riittää. Moni ihaili kuinka avoin Aksu oli ja kuvaaja kehui, että tuossa koirassa ei ole tippaakaan aggressiivisuutta, hieman pehmeähän se on, mutta näkyy, että hakukoulutus on kohdillaan vaikka tuuli-ilmaisuja on taidettu tehdä hieman turhankin paljon. Itseasiassa Aksuahan ei ole juuri koulutettu tuuli-ilmaisulla. Mutta kyllä oli minun koirani näköinen tulos vaikka olihan sitä hieman yllättynyt siitä, kuinka innokkaasti se suoritti osa-alueet.

Saimme kuulla, että on todella harmi, että tätä koiraa ei jalostuksessa voida käyttää, jotkut jo yritti ehdotella, että vaikka sillä pallivika on niin voisihan sillä teettää epäviralliset pennut. No ei voi, epin takia eikä kastraation. Mutta ainahan sitä on kiva kuulla kehuja omasta koirastaan.

Kouluttajan Marian mielestä hakukoiralla on oltava hausta vähintään avoimesta luokasta tulos ennenkuin hänen huolii hakukoiran ryhmäänsä. Marialla on ollut huonoja kokemuksia molemmissa lajeissa kisaavien koirakoiden kanssa. Hänestä koiralle pitäisi opettaa ensin yksi laji ensin kunnolla kuntoon, koska viimeistään ylemmissä luokissa työskentely helposti kärsii, jos koira ei ole sisäistänyt jäljen ja haun eroa riittävän hyvin... Joka tapauksessa , hän ei linjastaan meidänkään suhteen jousta. Vaihtoehtoisesti voisimme toki "kurssimuotoisesti" treenata jälkeä hänen opetuksessaan, mutta samalla viikolla hän ei kuitenkaan hyväksyisi sitä, että aloittelevalla koiralla treenataan hakua ja jälkeä, joten tämä yhtälönä on aika mahdoton suorittaa.

Mielenkiintoinen päivä kuitenkin oli. En nimittäin ole metsäjälkeen tutustunut aiemmin, muutoinkin jälki on vieraampi asia minulle. Sainpa kantapään kautta oppia, että ei se alokasluokan jäljen tekeminen edes tarkoista ohjeista vieraassa maastossa ole niin helppoa. Metsässä on niin helppo kulkea vinoon! Samoin opettavaista oli toisten koirien työskentelyä. 

Pääsi Aksu sentään treenaamaan esineruutua, oikein yleisön nähdessä. Ensimmäistä kertaa aivan ruudun vieressä oli kolme koiraa kytkettynä, joten häiriötä riitti! Otimme vielä helpon ruudun vierailla esineillä, siten, että Maria vei 1. esineen Aksun nähdessä, mutta jäikin seisomaan vähän ajan päästä esineen viereen ja 2. ja 3. esineen hän tiputti metsässä heilutellen esinettä, että Aksu näki mihin esine tiputettiin.

Luulen, että ihmisen läsnäolo ruudussa toi vähän epävarmuutta, mutta hienosti Aksu toi jokaisen esineen minulle ja vaikka se selkeästi epäröi katsellessaan Mariaa ja esinettä niin se itse valitsi esineen noston ja kun sitä kehuin itsevarmuus nousi ja innokkaasti esinettä lähdettiin minulle tuomaan. Käteen asti!

Koira toimi hienosti vaikka itse tein vielä tosi typerän mokan toisella esineellä! Sanoin Etsi vaikka piti sanoa missä esine. Huusin perään esine, mutta liekö se enää auttanut. Etsi on haun käsky ja kun ruudussa oli vielä ihminen niin avot! Aksu kuitenkin nouti esineen vaikka se epäröi tosi paljon ja tiputtikin esineen pari kertaa suustaan alussa. Kolmas meni hyvin, kaiken kaikkiaan.

Edelleen näkyy se, että vieraita esineitä on epävarma tuoda minulle, mutta kehitystä on tapahtunut paljon. Nyt vaan pitäisi saada tosi paljon vierailla esineillä treenejä...

Jäihän tuosta käynnistä itsellekin sellainen olo, että me kanssa ja pitkään sitä tulikin sitten torstaiyönä miettittyä noita Aksun ominaisuuksia ja vaikeuksia, mitä meillä on ollut. Eniten sitä miettii juuri, mikä Aksun todellinen toimintakyky, tempperamentti ja hermorakenne on ja sitä, kuinka pehmeä tuo sitten loppu viimein on.

Samoin minua kiinnostaisi mikä todellista ja mikä on opittua, hormonien vaikutusta tai mihin sairastelut on vaikuttanut käyttäytymisessä. Saankohan siltikään sitä selvitettyä. Kuitenkin Aksun kastraatiosta on mennyt vasta puoli vuotta ja se vaikutti tosi paljon itsetuntoon ja voisikohan luonnetesti horjuttaa heräävää itsetuntoa ja yhteistyötä minun kanssani. Sitä en tiedä. Aksullahan oli vuoden ikäisenä  hormonimuutokset sen verran voimakkaita ja leikkaus taas heilautti ne aivan toiseen suuntaan, jolloin Aksussa ilmeni ensimmäistä kertaa epävarmuutta, toimintakyvyttömyyttä ja pelokkuutta. Nyt niitä ei juuri ole näkynyt, mutta kestää oma aikansa, että itsevarmuus palaa.

Silti olisi kiva nähdä onko tuo lintu vai kala. Mutta vielä en halua altistaa Aksua testille, ehkä varjelen sitä liikaa, mutta en halua, että se joutuu luonnetestin kaltaiseen paineistukseen ihan vielä, kun siihen ei meillä ole tarvetta. Mahdankohan minä olla liian suojeleva jälleen kerran, ihan kuin tuo menisi rikki?

Tottistreenit edistyvät, hitaasti, mutta varmasti. Suurin homma meille on kai se, että oppii ja sisäistää mitä pitää tehdä ja saa kaikki liikkeet, rutiinit ja tavat opeteltua. Mitenköhän me tästäkin olemme taas näin vaikean jutun saaneet aikaseksi? Kunpa vain olisin silloin alunperin tiennyt mitä tehdä ja miten. Nyt on vaikea asioita muuttaa... 

Samilla oli patukka ja minä pidin Aksua pannasta kiinni, Sami houkutteli Aksua ja juoksi muutaman askeleen ja meni maahan. Päästin Aksun pannasta irti ja Aksun haukkuessa kuljin heidän ympärillään ja välillä menin poispäin ja pysähdyin ja tulin takaisin. Sanoin kiitos ja Sami alkoi leikkimään Aksun kanssa.

Kaksi ensimmäistä kertaa oli haastavia, vaikka Sami saa koiran aivan sekaisin ja hyvin haukkumaan haukku katkesi muutaman kerran minun kulkiessa lähellä, mutta intensiivistä se oli ja aina koira itse sen aloitti uudelleen. Ällikällä se oli, kun en pysähtynyt tai reagoinut taukoon, kuten olen ennen tehnyt. Kun viimein sanoin kiitos ei Aksu enää edes huomannut minua ja patukalla leikittiin raivokkaasti, niinkuin Samin kanssa yleensä. Vietti jäi kyllä melkoisesti päälle eikä patukkaa niin vain olisi minulle enää luovutettukaan.

Kolmannella ja neljännellä kerralla Aksu kesti kävelyni jo  hyvin. Tahditusta ei tarvinnut lainkaan. Kyllä se hieman seurasi kulkuani, mutta taukoja ei juuri tullut ja jos tuli niin ei niistä ongelmia olisi. Nyt pystyin jo pysähtymään vierelle ja jatkamaan siitäkin matkaa. Kun minä loppuviimein pysähdyin Aksu jatkoi haukkua ja kun sanoin kiitos minä olisin voinut olla ilmaa niin se oli Samin poikaa. Leikkikin oli rentoutuneempaa ja lisää-kehoituksella Aksu oli heti juonessa mukana ja yhteistyö minun kanssa oli Samia tärkeämpää.

Viides otettiin tosi innostavaksi. Sami härnäsi patukalla kunnolla ja juoksi hieman ja päästin Aksun heti ja menin itse melkein juosten paikalle, sanoin kiitos heti ja pojat saivat leikkiä rauhassa.

Tämä ainakin vaikutti minun silmissäni todella hyvältä harjoitukselta.

Kun kerran Aksulla oli virtaa ja se tarjosi patukkaa pihalle tullessa otimme kaksin pienet leikit ja samalla maahanmenoa. Hieman on ongelmana se, että kun ohjaan kulkiessa patukalla maahan jää peppu ylös ja joudun melkoisesti odottamaan, että se laskeutuu maahan. Sisällä harjoittelimmekin tätä illalla namilla, johon Aksu pystyy käyttämään malttia paremmin, kun liike ei ole leikkiin innostavaa. Nyt nopeuttakin löytyi aivan eri tavalla. Outo koira. Ehkä patukka on liian innostava vielä eikä se kykene keskittymään kuin taisteluun. Samalla otimme sisällä namin avulla kontaktiharjoitukset kissojen huutaessa ympärillä ruokaa. Hienosti Aksu keskittyi, laskin kontaktista viiteen, palkkasin, laskin viiteen. Kokeilin nostaa aikaa, mutta 7 kohdalla Aksun keskittyminen ei riitä intensiiviseen katseeseen takuuvarmasti. Välissä ruokimme kissat ja otimme sivulletuloja seinää vasten. Tuo peppu kun tuppaa kääntymään tosi vinoon. Eteentulojakin yritimme, mutta poika parka oli "uudesta" liikkeestä niin täpinöissään, että keskittyminen oli ihan onnetonta ja kun ne jalat ei oikein malttanut olla paikalla, kun ei oikein tiennyt missä asennossa kuuluisi olla. Onnetonta!

Mutta onhan se kiva huomata, että edes kotona tottis on kivaa ja intoa tekemiseen riittää vaikka sitten ihan se maltti ei vielä toimisikaan! Ja turhaa on varmaan sanoa, että kotona sitten onkin taas "mitä me taas tehtäisiin"-koira...

Ilmoittautuessa Aksu edisti eikä malttanut aivan olla vierellä. "Tuomarille" ilmoittautuessa kahteen otteeseen jouduin palauttamaan herran takaisin sivulle, kun nousi ja otti pari askelta.

Ilmoittautumisesta aloitimme leikkimisen ja tarkoitukseni oli harjoitella vain liikkeestä maahanmenoa leikin varjolla. Aksu kävi aivan ylikierroksilla ja haastoi minut pitkästä aikaa täysin. Tahtojen taisteluhan tästä tuli. Huoh! Käytännössä toistimme leikki, lelun irroitus, lelulla maahan houkutus, vapautus ja leikki ja välillä heitin lelun suoraan lelun irroituksesta. Tällä tavoin tosin olemme tehneet nyt vain kahdesti ja silloin ilman häiriötä, joten vaikka silloin se toimii niin kai sitä vain tarvitaan toistoja.

Ohjaajamme Maria pyysi minua laittamaan koiran maahan ja kysyi montako kertaa olette tehneet tätä ja minkä ikäinen Aksu on. Vastauksen kuultuaan tuli vain ok, jatkakaa vain sitten samaan malliin, kyllä Aksu tuon idean tajuaa ja saa nopeutta, kun toistoja tulee riittävästi.

Tästä otimme tuttuja sivulle tulo ja kontakti-harjoituksia, joissa niissäkin näkyi tiettyä pullikointia lelun luovutuksessa. Toistoilla luovutus jo parani huomattavasti, mutta enpä muista koska koirassa olisi ollut noin taistelutahtoa. Autoon mennessä kehuin Aksua ja annoin pari mahapullaa palkaksi. Jos se toisi hieman lisäintoa treenaamiseen.

Marian kommentti pienestä näytteestämme oli, että tottiksesta pitäisi saada Aksulle kivaa ja rentoa touhua, niin pitäisi. Mutta kun se ei saisi komentaa minua, jättää noudattamatta käskyjäni, tehdä sijaistoimintoja kuten rapsuttaa itseään tai nuuhkia maata tai uhmata minua esim. siten että ei tuo lelua. Ehkä tuohon lelun luovutukseen otamme jälleen nappulat käyttöön. Aksun ruokamäärä on vaan niin onneton ja jos sille vielä siinä syötän yhden nappulan niin ei sitä juuri jää iltaruuaksi. 

Vein Aksun autoon ja kun kaikki oli lopettaneet ja poistuneet kentältä otin sen uudelleen ja kuljin kentällä kehuen Aksua vaatimatta mitään. Aksulla oli patukka ja se pääsääntöisesti tarjosi sitä minulle jatkuva syötöllä. Otin välillä patukasta hieman kiinni, mutta yritin pitää sen huoli, että leikin vain, kun itse kutsuin Aksua. Välillä irrotin itse ja välillä vaadin irrotusta. Pari sivulle tulo - kontakti harjoitusta teimme, muutoin vain hengailimme. Autoon mennessä annoin purkista mahapullia palkaksi.

Tämä meni oikein hienosti.

Illalla treeneissä:
3 maalimiestä, jokainen yksi kerrallaan valmiina. Treenin tarkoituksena oli rohkaista Aksun maalimieskäyttäytymistä. Ruokapalkka kaikilla (selkä kun on hieman ollut kireä).

1. mm. 20 m, etukulma, lähetyksen jälkeen maalimies lähti karkuun ja meni puun taakse. Aksu haukkui todella innokkaasti ja ei ottanut minusta juurikaan häiriötä. Menin viereen, sanoin kiitos ja mm palkkasi.

2. mm. 25 m, kiven takana. Haukkua tahditettiin, mutta minun vierelle tulossa Aksu piti pitkän tauon, mutta alkoi itse haukkua uudestaan, josta 5 haukun jälkeen sanoin kiitos ja mm palkkasi.

3. mm. 50 m, maakuoppa. Nyt joutui Aksu tosiaan käyttämään nenäänsä, mutta hienosti toimi! Mm antoi Aksun haukkua muutaman haukun ja sanoi itse kiitos ja palkkasi ennen kuin minä ehdin paikalle.

Treenit meni vallan mainiosti ja kyllä tuota ilmaisua on nyt mietitty ja puitu. Ilmaisua treenataan nyt kolmella eri tavalla.

1. Minä itse ensinnäkin opetan Aksulle sano-ilmaisun, eli haukun yhteydessä tahditan sano-sanalla ja nyökkäyksellä (Aksu lukee kehonkieltä paremmin) ja lopetan haukun kiitos-sanaan ja annan palkan. Näin saan opetettua Aksulle, että haukutaan niin kauan, kun kiitos sana tulee ja minulle Aksu haukkuu kaikkein mieluiten.

2. Käytetään ystäviä ja perhettä ja tehdään puhtaita ilmaisuharjoituksia. Eli mm nami tai lelu. Minä pidän koiraa kiinni, mm hetsaa koiraa ja juoksee muutaman askeleen, päästän irti ja mm innostaa haukkumaan elein ja sano-sanalla. Minä menen reippaasti paikalle, sanon kiitos, mm palkkaa ja otan Aksun kiinni ja tämä toistetaan 2-3 kertaan. Pikkuhiljaa tavoitteena on, että minä voin kävellä Aksun viereen, yli, kiertää kauas ja poistua paikalta ilman, että haukku häiriintyy. Näin vahvistetaan Aksun itsetuntoa olla maalimiehellä ja se tottuu siihen, että minä voin kulkea missä vain eikä sen tarvitse seurata minun tekemisiä.

3. Normaali treeneissä jatketaan etsinnän suhteen samalla tavalla. Aksun haukkua vahvistetaan tarvittaessa sano-sanalla ja nyökytyksellä. Minä menen reippaasti paikalle, ilman pysähdyksiä maalimiehelle ja mm pitää huolen, että Aksun haukkuun katkoja ei tule. Kun tulen paikalle sanon kiitos tai sovitusti maalimies lopettaa ilmaisun kiitos sanaan. Ideana on, että Aksu oppii luottamaan, että minä tulen aina reippaasti paikalle ilmaisusta huolimatta.

Nyt suurin ongelma on kuulemma se, että minä hidastelen saapuessa, olen epävarma ja koira vaistoaa sen eikä oikein tiedä onko haukku ok, kun sitä on olen muissa oloissa kieltänyt. Pysähtyminen nyt kuulemma vain pahentaa tilannetta. Kun opetan ylläolevan  ilmaisutekniikan Aksulle ja se saa vahvistusta siihen, että purkille saa haukkua minunkin läsnäollessa niin maalimiehen on helppo huolehtia, että ilmaisu toimii. Samoin, kun ilmaisun pituutta vaihtelee, välillä mm palkkaa kiitossanalla ja pääsääntöisesti minä annan luvan palkata Aksun motivaatio kuulemma säilyy paremmin.

Aksulla oli 5 mm, treenit melko haastavat. Alueelle tulo ja ilmoittautuminen meni mallikelvosti vaikka paikalla oli paljon uusia ihmisiä ei Aksu mennyt haistelemaan. Kaikki yksi kerrallaan valmiina. Palkkana oli tällä kertaa mikrossa valmistettua naudanlihapaloja, hei-huudolla raakaa munuaista (mm hanskat) ja viimeisellä raakaa munuaista ja oma liotettu ruoka sekä patukka.

1 mm oikea etukulma n. 40m, umpipiilo roskiksessa. Muistista meni vauhdilla roskiksen taakse (viime viikolla 2 mm, tosin siellä oli reikiäkin takaseinässä). Hyvät haukut ja hienosti malttoi olla Maralla. Tosin taitaa olla yksi Aksulle mieluisimmista maalimiehistä.

2 mm n. 20m, mutta ei näkyvissä, tarkoituksena oli, että minä menen paikalle ja Aksu joutuu haukkumaan niin kauan aikaa, kun annan maalimiehelle luvan palkata. Haukku katkoili, kun minä lähestyin ja Irene joutui tahdittamaan ja haukku oli epävarmaa ja korkeaa. Palkkaus saatiin onnistumaan kuitenkin.

3 mm n. 50 m, hei-huuto (ei ollut läheskään samaa vaikutusta, kuin viime treeneissä), kuitenkin nopea lähtö, hyvä lyhyt haukku, josta palkka. Mutta Aksu ei malttanut olla maalimiehellä vaan tuli minua vastaan, kun palkat loppuivat. Palasi kuitenkin Pirkon luo, mutta selkeästi halusi jatkaa töitä ja haki minusta kontaktia.

4 mm n.40 m, lähetys ok, mutta Aksu teki sik-sakia, hyvä haukku, mutta Jari oli uusi mm ja kun namit loppui Aksu tuli iloisena minua vastaan.

5 mm 50 m, pusikossa vaikeassa paikassa. Hyvä, mutta rauhallinen lähtö. Tiivis hyvä haukku ja jäi hienosti maalimiehelle, joka sekin oli aivan uusi, mutta ei leikkinyt. Minä kehuin lähdettiin liikkeelle ja revitin hieman patukkaa Aksun kanssa, jonka jälkeen leikki mm kanssakin oli kivaa. Innokkaasti kantoi patukan keskilinjalle.

Kaikenkaikkiaan hyvät treenit. Tosin hieman "munattomat", joko Aksulla on selkä jumissa tai huono kunto, kun näki, että toinen hieman hyytyi lopussa. Täytyypä seurata tilannetta. Tällä hetkellä haukut tuottaa eniten päänvaivaa. Ehkä on aika opettaa Aksulle kunnon ilmaisu... Jälkikäteen minä tajusin, että hei, en jännittänyt ollenkaan sitä karkaako Aksu vai ei ja ei sillä kyllä mitään elkeitä sen suuntaan ollutkaan.

Aivan lopuksi Mara tallasi meille pienen esineruutukaistaleen ja vei oman esineensä valmiiksi ruutuun n. 40 metriin. Hain Aksun ja lähetin jännityksellä matkaan. Poika teki tarkkaan töitä, löysi ja tuli innokkaasti luokseni. Minä kehuin jo siitä, että nosti esineen ja vauhti oli kyllä melkoinen, kun odotti, että päästään yhdessä leikkimään. Meillä ei kuulemma ole minkäänlaisia ongelmia esineruudun suhteen. Aksu tietää, mitä se on tekemässä, etsii intensiivisesti ja tuo innokkaasti esineen minulle. Kuulemma kannattaisi ennen esineruutuun tuloa jo autolla ottaa omalla esineellä yksi pieni harjoitus, jotta koira tietää mitä ollaan tekemässä etenkin silloin, kun on hakutreenit alla. Nyt vain jatkamme harjoittelua ja monipuolistamme.  

Nyt vielä kun sen tottiksen saisi kuntoon... (miksi aina huokaisen sitä ajatellessa). PKK kuulemma suunnittelee järjestävänsä syksyllä oman käyttäytymiskokeen, jos siihen olisi vaikka tarvetta.

3 maalimiestä, 1-2 palkkana mahapullia, 3 leikki. Kaikki mm toivat Aksun keskilinjalle, tavoite vahvistaa mm-motivaatiota. 

Paikalle saapuminen alkaa toimia. Saavuttaessa alueelle, otin Aksun sivulle, irrotin hihnan, odotin kutsua ja kuljimme "yhdessä". Ei karannut, mutta jouduin pari kertaa korjaamaan kulkemista. Tavoite oppia kulkemaan ilman käskyjä aivan minun tuntumassa. Hyvä maltti keskilinjalla.

1. mm valmiina n. 30 m vasemmassa etukulmassa. Lähti hyvin, kaarsi tarkastamaan lähellä olevan pahvilaatikon, meni suoraan maalimiehelle. Hyvä, pitkä haukkusarja, Henkka lopetti haukun täydellisesti! Tuli innokkaasti syötellen keskilinjalle.

2. mm valmiina 50 m vaikeassa maastossa. Oma moka, en muistanut ohjeita. Tarkoitus oli ottaa hei-huudolla, unohdin sen itse ja lähetin koiran, mutta Aksu ei irronnut hyvin vaan lähti vinoon (onneksi), kutsuin takaisin ja sain otettua hei-huudon. Aksu lähti kuin salama, todella innokkaat haukut ja mahapullat kelpasi. Ei ajatustakaan jättää maalimiestä.

3. mm vastapäätä 30 mm. Innokas lähtö, haukku hieman katkonainen (ilmeisesti jano, kun köhi ja vesi maistui jälkikäteen). Aluksi ei meinnannut leikkiä, kun etsi namia, mutta innostui sitten Miian houkutuksesta. Ei kuitenkaan syttynyt patukkaan samoin kuin aiemmin.   

Hienosti meni kaikenkaikkiaan, innokasta työskentelyä ja hyvä kontakti minuun. Treenien jälkeen Henkka avusti meitä esineenhaussa. Pidin Aksun metsässä kiinni, kun Henkka houkutteli Aksua heiluttamalla hanskaa, käveli muutaman askeleen ja heitti metsään. Henkka tuli alueelta ja minä lähetin Aksun. Aksu haki innokkaasti, mutta kehuista räkäisi hanskan pari askelta ennen minua. Toistimme harjoituksen siten, että minä vein Aksun pois alueelta, Henkka vei Hanskan ja tulimme takaisin. Lähetin Aksun ja yhtä innokkaasti poika haki hanskan kuin aiemminkin.

PKY esine ja haku 4.6 Pälkäne 

Ensin esineruutu. Aksulle vain yksi vieras esine, jota oli käytetty muillakin koirilla ennen Aksua. Houkuttelu Aksun nähdessä. Esine vietiin n. 20 m. Lähetin Aksun ja Aksu toi esineen innokkaasti, josta palkkasin kunnon leikillä ja juoksulla autoon.

Hakualue oli uusi meille. 5 mm. Tarkoituksella rikoimme aiempaa treenikaavaa motivaation lisäämiseksi.

1 ja 2 mm valmiina etukulmissa. Aksu kulki vapaana hyvin! Ilmoittautuminen onnistui. Lähetys 1 mm hyvä, teki kaarron, mutta korjasi itse, kunnon haukut, namipalkka. Kulku keskilinjalle oli hyvää!

2 mm lähetys onnistui, mm piilossa roskiksen takana. Epävarma, katkonainen haukku, mm haukutti vaikka minä olin jo paikalla, Aksu otti siitä vielä enemmän paineita ja pyysi apua, sanoin palkkaa vaan ja no mm palkkasi tauon aikana. Seuraavan kerran parempi ohjeistus, (uusi, kokematon mm)! Jos haukku katkonaista sitä tuetaan hyvä-sanalla ja heti, kun paranee palkkaus, ei pitkitetä tilannetta. Kulku keskilinjalle oli vaikeaa, Aksu kävi kierroksilla ja näki, että pasmat oli sekaisin. Komensin luokse melko tiukasti ja pidin namien avulla vierellä, keskilinjalla kehuin ja rauhoitin tilanteen.

3 mm n. 50 m hyvin lähti suoraan maalimiehelle, kunnon haukut. Suunnitelman mukaan Mara toi Aksun nameilla. Toimi hyvin. 

4 mm 40 m hienosti malttoi edetä keskilinjalla. Hyvä lähtö, haukut ok, hain Aksun. Kulkiessa keskilinjalle Aksu haistoi seuraavan maalimiehen, mutta malttoi kulkea minun kanssa ja odottaa keskilinjalla!

5 mm hieman näkyvissä n. 20 m. Aksu näki mm, annoin sen odottaa ennenkuin lähetin ja lähtö oli nopea ja suora. Hyvät haukut! Aksu innostui leikkimään kunnolla. 

PPK esine 3.6. Kangasala

Persiilleen meni.

Reaktioharjoitus, tarkoitus, että ohjaaja kulkee koiran kanssa ja pudottaa kesken matkaa esineen ja jatkaa koiran kanssa matkaa. Käännytään ja lähetetään koira hakemaan esine.

Kuvittelin tämän olevan Aksulle helppo juttu, tämän kaltaisia kun teimme joskus aikoinaan, mutta Aksu on unohtanut ne ja itse mokasin, kun en sisäistänyt juttua ja tehnyt sitä riittävän helpoksi koiran tasoon nähden. Harmittaa! 

Tiputin esineen, olisi pitänyt pitää Aksusta kiinni ja tehdä esineen tiputtamisesta kiva juttu, mutta tein sen eleettömästi ja Aksu kuitenkin näki, yritti ottaa esineen, mutta estin sen odota sanalla ja mennään. Joten kun käännyimme ja lähetin Aksu ei tajunnut, että esine pitäisi hakea. Tämän jälkeen se vältti esineenhakemista kokonaan. Saimme korjattua treenin jotenkin...

Varsinainen esineruutu. Otimme täysin samanlaisen treenin, minkälaisia olemme kotona harjoitelleet tai oikeastaan helpomman. Aksu näki, kun Lili vei esineen, jonka jälkeen lähetin. Aksu lähti hyvin, mutta väisti esineen enkä saanut sitä tuomaan sitä. Loppuviimein ei Kaarinan houkutteluleikitkään, esineenheittelyt jne. juuri auttaneet. Kolmannella yrityksellä saimme Aksun ottamaan yhden esineen suuhun ja sain sen palkattua siitä. Minä olin liian hidas reagoimaan enkä osannut innostaa riittävästi. Jälkeenpäin mietin, että kotona esineruudussa olen paljon rennompi ja leikimme enemmän. Kokeilin vielä kaikkien lähdettyä omaa esinettä, vein sen paikalle, otin Aksun autosta ja lähetin. Kaikki sujui hyvin, Aksu toi esineen innokkaasti. 

Poika meni lukkoon aiemmasta reagtioharjoituksesta, 1. esineruututreeni syksyn jälkeen ryhmällä ja kaikki oli vieraita esineitä. No tätä korjataan. 

PPK 27.6. haku, Kangasala

(pitäisiköhän näitä kirjata useammin...)

Treenit muuten ok, mutta mm-motivaatio oli heikossa. Aksu kulki minun kanssa todella hyvin, otti kontaktia, ei yrittänyt karata, haukkui hyvin. Kaikilla maalimiehillä Aksu oli jo lopettanut haukun, kun minä saavuin paikalle, mutta se söi vielä. Yhdellä syöminen jäi kesken, kun tulin lähelle. Kahdella se hotkaisi ruuan ja selkeästi mm ei ollut innostava ja Kaarinallakin oli töitä saada Aksu rauhassa leikkimään, kun tulin lähelle. Hauska nähdä, että Aksu pitää minusta enemmän metsässä kuin maalimiehistä.

Seuraavilla kerroilla, maalimiehet tehdään mielenkiintoisimmiksi, Aksua  kehutaan, se tuodaan keskilinjalle ja ruokapalkkaa parannetaan, nyt kun taas saadaan syödäkin...

Lauantaina oli pitkä maastosessio, yhdeksälle koirakolle kahdet treenit oli melkoinen rupeama. Aksun ensimmäinen treeni oli 2 maalimiestä. Tulimme paikalle hihna pinkeänä ja intoa täynnä. Pysähdyimme, rauhoituimme ja päästin koiran vapaaksi. Hienosti poika malttoi työskennellä minun kanssani. 1. maalimies oli umpipiilossa n. 40 metrissä peltiroskiksessa, palkkana ruoka. Toinen oli lähes vastakkaisella puolella 50 metrissä, palkkana kaksi patukkaa. Tämä treeni meni varsin mallikelvosti vaikka jännitinkin ihan sikana, miten Aksu pysyy vierelläni vapaana.

Toinen sessio olikin jo vaikeampi. Viisi maalimiestä, ensimmäiset kaksi oli etukulmissa valmiina samaan aikaan. Toinen umpipiilossa muovisessa suoliämpärissä. Muut eriasteisissa piiloissa joko umpinaisesti tai muuten vain maastossa, mutta valmiina kuitenkin. Upeat haukut, innokas työskentely ja Aksu pysyi tiiviisti minun kanssani eikä sillä ollut aikomustakaan ennakoida tai karata maalimiehelle, jota se on aiemmin tehnyt.

Isompia yllätyksiä tai oppeja emme saaneet, mutta toisaalta vahvistusta näkemyksille ja sille, että oikeassa suunnassa olemme ja näkihän sitä kuinka Aksu toimii aivan uudessa maastossa, vierailla maalimiehillä. Etsinnästä näkee, että sitä on tehty vähän, suorista pistoista ei ole juuri tietoakaan, mutta joka ukon se kuitenkin löysi. Ensimmäisellä maalimiehellä, joka oli lähes samassa paikassa kuin edellisellä kerralla kutsuin Aksun takaisin ja lähetin uudelleen. Tiedä mikä siinä sitten oli, kun ensimmäisellä kerralla paikka ei ollut vaikea. Muut onnistui varsin hienosti. Saimmekin ohjeeksi käyttää ajoittain erilaisia apuja, pistojen suoristamiseen. Haukut olivat hyvät, tiiviit ja varmat. Yhdellä mm:llä tosin Aksu piti taukoja, kun minä lähestyin. Haukkujen osalta voin kuulemma vaatia enemmän, aivan hyvin voi jo mennä paikalle ennen palkkausta. Siihen Aksulla on täysi valmius. Ilahduttavinta oli kuulla, että hallinnassa ja yhteistyössämme ei ole kuulemma minkäänlaista ongelmaa, minun tulee vain luottaa koiraani, se kyllä tottelee, kun vain itse osaan sanoa mitä haluan.   

Tottiksessa meni sitten odotetulla tasolla. En itse ole tehnyt sen eteen juurikaan ja tottakai se näkyi. Mutta myös se, että kyllä Aksu halusi tehdä ja yritti parhaansa, jotenkin vain palikat ei ole kohdallaan, nyt sitten varmistetaan rauhassa, että poika osaa ja muistaa liikkeet ja suorittaa ne aina oikein. Paras anti tässä kai oli se, kun keskustelun yhteydessä paikalle tuli hoffiuros Juuso ja aitauksessa oleva beuceronuros otti kunnon pultit ja pojat piti pahaa meteliä. Aksu lähti oitis rähinään mukaan, mutta sain sen houkuteltua luokseni. Meidän molempien sydämet sykki tuhatta ja sataa jokusen aikaa enkä uskaltanut edes kuvitella minkälaista jälkeä Aksusta olisi tullut, jos se ei olisi totellut.

Tottiksen osalta sain kuitenkin kullanarvoisia vinkkejä ja oivalsin muutaman ihan tärkeänkin asian, joita nyt sitten rauhassa tässä toteutamme ensin tutuissa ympyröissä ja sitten nostamme vaatimusta pikku hiljaa. Lopuksi kiteytettynä Margit kehui Aksua hyväksi koiraksi, joka haluaa tehdä. Kunhan minä vain muistan luottaa siihen ja keskittyä treenatessa koiraani enkä jäädä pähkäilemään. Eikä niitä virheitä saa pelätä, niiden kautta oppii. Tärkeintä on selvittää yksi asia kerrallaan ja muistaa, että tottelevaisuus on hauskaa ja kertoa se koirallekin...

Kaiken kaikkiaan leiri oli oikein antoisa, tuli naurettua, syötyä ja nukuttua. Mies ei kotona oikein minun selityksiä ymmärtänyt, kun puhelin lerputteluista ja vieraiden miesten kopeloinnista ja näin jälkikäteen kyllä harmittaa, että ei siitä suoliämpäristäkään tullut kuvaa. Se olisi ollut näkemisen arvoinen, kun minun kokoinen ihminen sulloutui sen kokoiseen saaviin. Tuli aivan uusi ulottuvuus sanonnalle sillit suolavedessä.

Kyllä tälläisillä leireillä kävisi useamminkin. Aksukin oli ihan

haltioissaan.