Tai ainakin pihalla. Hienosti poika hurmasi niin oppilaat kuin vanhemmatkin. Olen ylpeä pennustani. Aksu meni avoimesti moikkaamaan kaikkia oppilaita, ei aristellut, komentanut, hyppinyt, riehaantunut tai purrut. Kehuttiinpa tuota rauhalliseksi pojaksi, meidän Aksu vai? No oikeastaan kyllähän se omalla tavallaan rauhallinen on tai tasapainoinen vaikka riittäähän siltä virtaa vaikka pienelle kylälle.

Tuli sitten kokeiltua ensimmäinen "makkararinki" kymmenellä lapsella ja opettajalla. Kaikki namit tuli löydettyä, halit saatua eikä oltu moksiskaan, kun lisää ei ollut tarjolla. Vähän tosin ihmeteltiin, kun kello soi ja kaikki lapset katosivat.

Taidanpa sittenkin ottaa pojan tutustumaan vuohiin ja kanoihin tänään, kun lähden reissuun. Tulee hieman kokemusta niistäkin ja automatkoista. Saan vaihdettua koirat sitten perjantaina. Mitäköhän puolivuotias tiibetinmastiffi ja 7-vuotias rottisuros tykkää pennusta?

Mutta nyt taidan lähteä taasen hakemaan tuon koiran tavaratalosta (lue pesuhuoneesta). Onneksi se nykyään jo tulee ihan nätisti sanottaessa, tavaratalo ei ole auki. Olen tuossa miettinyt, että pitäisikö Aksulle lahjoittaa pojan vanha jalkapallohanska, mutta toisaalta erottaako se mikä on oma hanska vai kuvitteleeko, että kaikki hanskat ovat sallittuja?