Tänään saimme sitten otettua muutaman otoksen. Täytyy kyllä sanoa, että arvostus upeisiin pentukuviin nousi huimasti. Meillä on vielä paljon harjoiteltavaa.
Ensimmäinen istumiskuva onnistui ihan hyvin, siihen jaksettiin keskittyäkin, mutta sitten kun piti seistä tämä oli Aksun käsitys seisomisesta.
Eikä minua leikitkään tällä kertaa naurattanut, etenkään, kun ne tapahtui kameran hihnalla
Lopulta Aksu kyllästyi maanitteluun ja jo ilmeestä näkee, mitä toinen koko valokuvauksesta oli mieltä.
Viimein vaihdoimme valokuvaajaa ja loppuviimein namit herättivät kiinnostuksen ja esille nousi kysymys eikö me voitaisi yrittää vielä kerran? Ja tästä kontaktista saa ainakin minut heltymään.
Ja niinhän sitä lopussa kiitos seisoo, tosin ilme taitaa kertoa jotakin muuta. Ihan tiedoksi on meillä koira joskus iloisenkin näköinen...
Kommentit