Tämä on omistettu nuoremmalle pojalleni, joka ei usko viisaamman sanaa. Näytän tämän sitten puolen vuoden päästä, kun hän on hälisemässä tuon pennun kanssa. Minä en enää jaksa kerta toisensa jälkeen neuvoa ja sanoa samaa.

Jaa, siis missä. Siinä, että pennun kanssa ei voi leikkiä jahtaamisleikkejä ja pentu ei saa purra vaatteista tai näykkiä ihmistä. Että pitää komentaa tiukasti ei, kun koira tekee niin ja ei saa riehaannuttaa toista liikaa.

Ei se paljon auta puolen vuoden päästä, että poika pääsee nyt juosten pakoon, eikä se paljon auta, että poika nyt pääsee kiven päälle, jonne pentu ei pääse. Ehkä se on hieno leikki nyt, mutta entä sitten, kun pentu on nopeampi tai sitten onhan se mahdollista, että pojasta tulee pikajuoksija ja Aksusta hidas juoksija. Ehkä sitten, kun lehmät ihan oikeasti lentää. Ja sitten tuo pureminen, ei se koira voi uskoa kieltoa, jos lapsi nauraen ja kiljuen huutaa ei, auta, apua, irti. Ei varsinkaan, kun sen tekee hyppien ja tanssien. Eikä etenkään tilannetta paranna se, että kun pentu tottelee niin poika menee vähän ajan päästä härnäämään, että ota kiinni.

Se hyvä puoli tässä on, että tämä tuntuu olevan vain ja ainoastaan pojan ja pennun yhteinen touhu, kaikkia muita Aksu osaa varoa ja käyttäytyy meidän muiden kanssa hienosti. Tästä ei hyvää kuitenkaan seuraa, sano minun sanoneen.