Tänään opittiin vihdoinkin pallolla leikkiminen. Samalla yritettiin tutustua sanaan anna. Aksu toi kerta toisensa jälkeen pallon minulle, antoi nätisti ja minä heitin. Välillä tietysti oli sellaisia lällällää enpäs tuokaan, mutta se ei oikeastaan tässä vaiheessa varmaankaan haittaa enkä noteeraa, jos toinen ei tuo. Sillä enhän minä edes pyydä Aksua noutamaan tai tuomaan ja näen selkeästi, missä vaiheessa Aksu irrottaa pallon nätisti, joten sen anna sanankin voi turvallisesti sanoa oikeassa yhteydessä.

Paljonhan me ollaan opeteltu noita käskysanoja tekemisen varjolla ja tänään tuossa tuli mietittyä, että monia sanoja Aksu osaakin tai ainakin opettelee. Vielä ne eivät tietenkään ole pomminvarmoja, mutta ei tarvitsekaan. Minä olen noudattanut samaa neuvoa, kuin montessorit lapsille, ensin yhdistetään tekeminen ja sana ja sitä vahvistetaan riittävästi ennenkuin aletaan vaatia. osa noista sanoista toimii jo niin, että pelkän sanan avulla Aksu ymmärtää mitä pitää tehdä. Mutta ei tietenkään kaikki. Mutta yllättävän viisas tuo pentuni on.

Tässä pieni lista opituista tai opeteltavista sanoista, alleviivatut taitaa olla niitä yleisimmin käytettyjä:

anna: kun koiran suusta otan kepin tai pallon. 
autoon: kun lähdemme autoreissulle ja Aksun pitäisi tulla autoon
ei: yleismaailmallinen komento, kun tekee väärin
etsi: namien tai alkeishaun yhteydessä käytetty sana
hiljaa tai shh: kun komentaminen pitää lopettaa
hyvä, hieno poika: vahvistus siinä vaiheessa, kun ollaan tehty oikein
irti: kun roikkuu vaatteissa tai puree
istu, maahan, seiso: perusopettelua namien avulla
jäkkä, höplä: huomion saamiseksi ja käskyn vahvistamiseksi
jälki: kun makkarajälkeä tehdään
katso: kun haluan pennun katsovan minuun
mene vain: rohkaisu aristellessa
mennään: hihnalla kulkiessa, kun jatketaan matkaa
nätisti: kun pitäisi rauhoittua
metsään: kun olemme menossa pihalta pois metsään
minun: kun pentu on ottanut kielletyn esineen
poispoispois: kun ollaan esim. kukkapenkissä tai pesuhuoneessa
sisälle: sisälle mennessä yleensä tuletuletule-sanan yhteydessä
tuletuletule: kutsusana, kun haluan Aksun luokseni
syömään: ruokaa tarjottaessa

Jotenkin kun tuota listaa katsoo ja miettii miten kakara toimii niin on sitä tullut opetetuksi tuota tapakäyttäytymistä ihan kiitettävästi vaikka sitten tuo varsinainen treenaus onkin jäänyt pienemmälle.

Mutta vielä on paljon, jota ei ymmärretä, yksi niistä on nosta, jota olen parina päivänä yrittänyt opettaa, se tuntuu hieman liian vaikealta, vaikka Remo monta kertaa on innoissaan näyttänyt, että näin se menee. Samoin kierrä on aika omituinen sana. Paikka sanaa olen varovasti ottanut istu sanan yhteydessä, kun näkee, että toinen jaksaa hieman odottaa samoin seuraa sanaa, kun pentu vahingossa seuraa oikeassa asennossa kontaktissa. Mutta niitä ei vielä tunneta.

Vielä on ainakin kiinni, lähellä, reunaan, naapuri, oma piha, missä on, jotka tulevat myöhemmin. Samoin tietysti tänne, sivulle, eteen, mutta niitä nyt ei tarvita vielä. Kaikki ajallaan.

Eihän sitä kakaralle liikaa uusia sanoja voi ottaa, siinä nimittäin on se ongelma, että minä en muista mitä minkäkin yhteydessä pitää sanoa ja mitkä jo osataan milläkin tasolla ja mitä sanan yhteydessä oikeasti voi vaatia. Meillä kun taitaa olla minä se, joka hitaammin asioita omaksuu.

Ja sitten sanojen lisäksi on Remon myötä tullut opittua näitä eläimellisiä tapoja, kuten haukottelu, pois kääntyminen, muriseminen, ininä, tuhahtelu ja hampaiden näyttäminen. Enpäs ole muuten koskaan miettinyt miltä se ulkopuoliselta vaikuttaa? Taidan saada viimein sen hullun leiman otsaani, jos se ei vielä siellä ole.

Saas nähdä mitä Aksun kanssa vielä treenatessa kohtaamme. Remon kanssa nimittäin kerran kävi niin, että eräs tuttavani tuli kentälle ja sanoi, että olihan sitä pakko tulla katsomaan, mitä täällä tapahtuu, kun tyttö oli sanonut, että nyt siellä pahoinpidellään jotain lasta.