Eilen kokeiltiin helppoja makkarahakuja Aksulle ja hieman Remollekin. Hyvinhän tuo poika kaikki namipiilot löysi vaikka täytyy myöntää, että usein mentiinkin edellinen piilo tarkastamaan ja sen jälkeen viitsittiin vasta ryhtyä töihin. Mutta jatkuvasti pojasta huomasi, että töitä tehtiin ja etsittiin tosissaan ja nautittiin. Jännä oli se, että kun minä menin piiloon, pentu sai vainun heti ja juoksi suoraan luokseni vaikka ei millään voinut tietää missä olin. Kokeilin niinkin, että kiersin talon ennen piiloon menoa ja se ei vaikuttanut mitenkään, suoraan kakara juoksi luokseni. Ehkä minun tuoksuni sitten on voimakkaampi tai miellyttävämpi. Poikien ja miehen kanssa töitä piti tehdä paljon enemmän.

Sitä ei kai pitäisi edes kertoa, miten Remolla meni. Tuo koira on ja pysyy eläkkeellä. Ensimmäisessä menin helppoon piiloon, josta olisi pitänyt löytää minut vastatuulesta milloin vain. Niin tuo herra kiersi koko pihan ja totesi, että antaa olla. Maanitellen sitten suostui jatkamaan ja löydyin viimeinkin. Aikaa kului yli puolet enemmän, kuin Aksulla vaikeimmissakin paikoissa. No sitten poikani meni vielä helpompaan paikkaan eikä tulos ollut sen parempi. Eipä tuo koira taitanut edes nauttia koko hommasta. Remolle siis sopii, että Aksun kanssa voi kyllä pelleillä namien annossa, mutta hänelle voi antaa suoraan tai olla antamatta. Miksi sitä turhaan näkee vaivaa jonkin kehujen ja ruuan perään. Hei haloo!

Pennulla kun noita aivotöitä pitää jokusen verran tehdä, ettei sikaenergia valtaa pienen mieltä. Ja sitä sikaenergiaa kun tuntuu aina välillä olevan. Ei tuota kakaraa katso kukaan, jos sen kanssa ei tehdä tarpeeksi töitä. Nyt on keksitty kahdella jalalla seisominen. Voi vitsi, sillähän ylettyy ottamaan pöydiltä vaikka mitä. Kyllä sitä totellaan heti, kun sanotaan alas ja annetaan löydetyt aarteet, mutta jakeluun ei mene se, että pöydälle ei saa uudestaan nousta. Onneksi sen näkee pennusta, koska pare on mennä vaikka lenkille tai antaa kongo, luu tai ihan mitä vaan, koska on ihan turha kieltää kymmenettä kertaa, aina kun keksitään jotain uutta, sitä kun vaan on tekemisen puute. Mutta sitten kun on säännöllisesti tehnyt jotakin aivoilla niin ollaan niin ihmisenmieltä.

Nyt alan tosiaan ymmärtämään, miksi bordercolliesta sanotaan, että se ei sovi sohvakoiraksi ja se annetaan vain aktiiviseen kotiin. Tuo kakarahan oikein nauttii, kun se saa jotakin pähkäiltävää päänsä iloksi. Ja hyvähän se on, ettei tarvitse koko ajan miettiä miten toisen saisi innostumaan tekemään mieleni mukaan vaan ihan oikeasti pentu on kybällä mukana yrittämässä. Oikestaan tuo kakara ei tee töitä pelkästään ruuan toivosta vaan kyllä ne kehut on se kaikkein paras juttu. Olen nimittäin sitäkin kokeillut, jos antaa pelkän namin ja sanoo hyvä rauhallisesti, ei Aksulla ole minkäänlaista kiirettä tehdä seuraavaa liikettä. Mutta kun antaa namin ja kehuu kunnolla into on ihan piukassa.

Tokossa olemme ottaneet pariin otteeseen pelkästään makuuharjoituksia. Pikku hiljaa onnistuu jo pelkällä käskyllä, mutta tuo pentele seuraa tarkkaan missä asennossa pidän käsiäni eikä oikeastaan edes kuuntele mitä sanon. No pikkuhiljaa. Aluksi pelkällä käskyn antaessa oikein näki, kun toinen mietti, mitäköhän tässä nyt piti tehdä, kävisikö istuminen jaa ei vai, entä jos vähän haukun, eikö sekään. Sitten tuli se ahaa elämys, hei tuo sana on tuttu, olisiko se näin yksinkertaista, että menen maahan? Hei vau oli se. Ja toisen kerran perään ottaessa sama kaava, kolmannenkin ja sitten tajuttiin niin tämäkö se nyt oli, joo näin se menee. Ja oppihan tuo, mies kun kokeili muutaman onnistuneen kerran jälkeen niin hienosti maahan meni. Oikeastaan pitäisi vahvistaa noita käsimerkkejä.

Mutta paikka käsky on kiven alla. Nyt olen yrittänyt myös ruokaillessa pitkittää istu-käskyä, jonka pentu kyllä osaa. Mutta se maltti. Peppu kun nousee heti, kun ruoka on edes hieman laskeutuu. Eilen sain jo astian maahan asti, mutta Aksulta suoritus vaati ihan mielettömiä ponnistuksia ja minulta kärsivällisyyttä. Ilman ruokaa ei kannata edes kokeilla.

Seuraaminen ja sivulle meno on meille ihan hepreaa, itse asiassa en edes tiedä miten se pitäisi opettaa, ihan hetkittäisiä kontaktiharjoituksia vasemmalla sivulla kykenemme ottamaan, mutta että sivulle istumista tai seuraamista pysähtyen, no way. Minulle kun Remo tuli puoli valmiina painoksena, joka osasi jo moiset käskyt. Ehkä pärjäämme siihen saakka muilla harjoituksilla ja opettelemme ryhmässä moiset hienoudet.