Juhannus meni hyvin, perinteisesti pitäisikö sanoa. Makkaraa paistettiin ja illan sikailutkin tuli suoritettua.

Kävelimme pitkän matkan laavulle. Oli siinä pennullekin urakkaa. Huvittavinta oli, että molempien koirien piti päästä kulkemaan ensimmäisenä, ilmeisesti itsetunto ei antanut myötä. Remo on tosin tottunut aina kulkemaan edellä, mutta Aksupa ei siihen suostunut. En yksinkertaisesti päässyt eteenpäin, kun toinen ryntäili minne sattui. Niskathan siinä olisi pennulta mennyt. Joten vanhus sai rauhallisempana alistua meidän taakse. Hauska huomio oli, että kun pojat saivat kulkea pitkällä edessä Aksulle tuli hätä, että nyt lauma hajosi. Niin sitä kuljettiin nenä maassa etsien kadonneet lapsukaiset. Ja voi sitä onnea, kun he löytyivät. Ei siinä ylimääräisiä makupaloja tarvittu.

Tulipa testattua fleksissä kävelykin. Vaikka emme moista laitetta muuten arvosta, metsäpolulla se on ainoa järkevä vaihtoehto. Luulin, että yhdeksän tunnin reissu olisi väsyttänyt kakaran, tosin saihan se nukkua laavulla pari tuntia ja tunnin ajomatkat, mutta kotona illalla tuli suoritettua perinteiset sikailut. Miten ihmeessä se jaksoikin. Remosta ei voi sanoa samaa, taitaa pojan vaellukset olla ohi ainakin tällä erää. Sen verran kipeä se on reissun jälkeen ollut eikä hierontakaan ole juuri auttanut. Täytyy toivoa, että msm-jauheesta olisi vielä apua. Ja voihan osa olla tuo kuumuus, ei ole helppoa olla mustalla, paksulla turkilla.

Eikä Remo ole innostunut Aksun tavoin lutraamaan vedellä. Meillä on nimittäin amme pihalla, johon laitamme muutaman sentin vettä. On siinä riemua, kun neljällä tassulla loiskutetaan.

Mutta takaisin vielä juhannukseen. Ehkä Aksu oli kuullut, että juhannukseen kuuluu ehdottomasti riehuminen, sillä niin pöydät tyhjennettiin kaikesta ylimääräisestä, uuniluukut rämisivät lattialle ja poltetut roskat levitettiin. Oli siinä mukava herätä 12 aikaan yöllä kamalaan meteliin. Menin kiireellä keittiöön ja siellä poika onnellisena nuoli uunipeltejä, jotka meiltä oli jäänyt pesemättä. Meillä sitten ilmeisesti on ihan turha kokeilla kolinapurkkeja, niistä tuskin on mitään vaikutusta.

Tosin taitaa olla tuo pöytien tyhjentäminen sitten aivan uusi ongelma. Tuleepahan siivottua, kun mitään ei uskalla jättää esille. Nimittäin minä en ymmärrä sitä, että lattiat pestään lettutaikinalla.

Muuten juhannuspäivä olikin sitten rauhallinen. Pariin otteeseen otettiin tottista, seuraamisessa mentiin takapakkia, ilmeisesti pepun siirtäminen sivulle menossa oli vikatikki eikä koko juttu ole enää lainkaan mukavaa. Siirryin siihen, että kädellä ohjaan ilmassa sivulle ja jos toinen menee istumaan väärään asentoon, en huomio vaan kokeilemme uudestaan. Jos oikea asento löytyy kehut ja palkkio sen mukainen. Josko se sillä menisi, vaikuttaa ainakin paremmalta.  Istumisessa olemme edenneeet siihen pisteeseen, että voin peruuttaa hihnan verran taaksepäin ja poika odottaa nätisti. Nyt olen ottanut vaihdellen joko luoksetuloa tai takaisin menoa. Molemmat sujuu hienosti, kunhan ei liikaa toista odotuta. Maahan menossa samaa ei voi sanoa, hienostihan sitä maahan mennään, mutta malttia pysymiseen ei ole lainkaan. Ehkä sitä ei vielä tarvitsekaan.

Pitäisi kai jotenkin laatia ihan suunnitelma mitä tehdään. Toisaalta saahan tuo olla vielä satunnaista ja vapaamuotoista. Vielä meillä on aikaa. Samoin meidän pitäisi opetella saalispalkkaus. Haluaisin tehdä pojan kanssa samaa kuin Remolla, eli treenin jälkeen leikitään. Tällä erää Aksu ei vielä osaa yhdistää leikkimistä ja treenaamista toisiinsa.

Niin ja naapurit ollaan sitten virallisesti käyty hurmaamassa. Eilen poika vain katosi. Siinä huudellessa alhaalta kuului: se on täällä. Ja yllätys, naapurit olivat grillanneet lihaa. Miten ihmeessä meidän pentu sellaisen perään lähti? Illalla kävellessä näimme toiset naapurit, joiden luona vierailtiin jokunen aika sitten. Onneksi molemmilla oli huumoria toisen tervehtimisiin ja kumpaisetkin ymmärsi pennun karkailut, koiraihmisiä yllättäin. Täytyy nyt toivoa, että moinen ei tule tavaksi. Mutta hei, kai sitä saa olla tyytyväinen, että tässä ollaan pari kuukautta koiraa pidetty päivittäin pitkiäkin aikoja pihalla vapaana ja kahdesti se on saatu karkuteiltä hakea.