Me sitten pidimme tarkoituksella pari päivää taukoa, että unohtuisi tuo huono kokemus. Samoin vaihdoimme taktiikkaa.

Tänään metsässä menikin paremmin. Löysin kanttarellin ja olin jo kumartunut ja koskin sieneen, kun aloin hössöttää Aksulle, että katsos sientä, voi kun upea löytö jne. Ja samalla kun nostin sienen käteeni palkkasin toisella kädellä taskusta antamalla namilla. Tämä toimi hyvin. Aksu haisteli kyllä paikan, mutta ei edes yrittänyt syödä sieniä, kuten viimeksi.

Huoh, saas nähdä tuleeko tuosta sienikoiraa sittenkään. Se on kuulemma huonompi merkki, kun koira syö sieniä. Mutta en aio lannistua eikä mieskään. Kyllä se jossain vaiheessa oppii, että syömisestä ei saa palkkaa vaan palkka tulee siinä vaiheessa, kun sieni menee pussiin. Ei kai tuo nyt niin tyhmä koira ole, etteikö sitä oppisi.