On tuo jännä miten pentu oppii liikkeet. Sitä kun itse jo luulee joiden käskyjen olevan tosi helppoja niin toteaa, että eri tilanteessa Aksu on aivan ulalla mitä pitää tehdä.

Esimerkiksi istuminen, Aksu istuu todella hyvin, liikkeestä en ole vielä edes kokeillut, mutta muutoin istuu ensimmäisestä käskystä. Mutta sitten kokeilin sitä, että itse istuin maassa, kädet selän takana, kun harjoittelimme maahan-käskyä. Siitä kun tupattiin nousta heti ylös ja kärtyttiin vain makupalaa. Sitten kun maasta piti istua toinen oli aivan ulalla. Näki oikein kuin aivot raksutti, kunnes tuli ahaa-elämys hei toihan tarkoitti varmaan tätä juttua. Mutta kun toistaa taas käydään aivan tyhjällä. Pikku hiljaa tuokin opitaan, mutta jo on vaikeata.

Ja sitten maahan-käsky, kyllä se osataan, aivan varmasti osataan, mutta jos sivulla istutaan niin ei. Siitä, kun kuuluu jäädä istumaan paikoillaan tai seuraamaan ei makaamaan. Aksu tuntuu sanovan jälleen hei haloo, etkö sän nyt tajua, että näin se kuuluu mennä. Ja taas harjoittelemaan. Hakumetsässä Aksu taas käyttäytyy aivan erilailla. Silloin ollaan täynnä virtaa, mennään eikä meinata.

Mutta muutoin olemme jo edistyneet hienosti. Sisällä emme voi treenata, Remo kun antaa sen verran häiriötä. Se kun on tulossa treeneihin mukaan. Pari kertaa olen kokeillut treenata kahta koiraa samalla kerralla. Siis ihan maahan menoa, seisomista ja istumista. Se kyllä on enemmänkin huvittavaa. Tuo tahti kun on aivan eri. Siinä vaiheessa, kun Remo ehtii edes ajatella koko liikettä pentu on jo ehtinyt tovin olla asennossa eikä oikein malta odottaa makupalaa. Joten me treenaamme pihalla.

Olin odottanut, että bc:llä olisi enemmänkin vauhtia, etenkin kun Aksulla sitä muutoin tuntuu olevan, mutta koirus kun tuntuu keskittyvän treenaamiseen tosissaan ja suorittaa se toki liikkeet rivakasti, mutta rauhallisesti. Lelu ei ole oikea palkka tälle koiralle. Sitä kun katsotaan kuin halpaa makkaraa, mitä sä sen tänne tuot, kun nyt tehdään töitä.

Ja töitä tuo tekee. Se on kuin Helo-kiukaat, aina valmis, oikein pettyy, kun treenit aina lopetetaan kesken. Ei ole Aksu tainnut kuulla siitä, että treenaaminen kuuluu lopettaa siinä vaiheessa, kun liikkeet menee hyvin.

Tällä hetkellä työn alla on seisominen, miten niin bc:lle vieras liike, meille se on täysin utopiaa. Samoin seuraamisen täyskäännökset. Ehkä minun pitäisi kuivaharjoitella jälleen tai treenata liikettä Remon kanssa enemmän, jotta itsekin sisäistäisin koko jutun paremmin.

Tai sitten paikoilleen jääminen. Okei, silloin jäädään hienosti, kun peruutan tai palaan takaisin suoraan sivulle. Mutta että kääntyisin tai kiertäisin takaa. Hoh, hoijaa. Toisto, toisto, kärsivällisyys ja hitaasti eteneminen. Mitä ihmettä ne on?

Keskiviikkona onkin kiva nähdä osataanko ryhmässä yhtään mitään ja maltetaanko treenata, kun on muita paikalla.