Tänään oli sitten ensimmäinen alkeiskurssi pennuille. Hyvää häiriötähän tuo Aksulle on ja kieltämättä onhan se kiva, että joskus tuntuu oikeasti siltä, että me osaamme jotakin. Eikä sillä väliä, minulle tärkeintä on, että me käymme alkeista asti kaikki perusasiat ja vielä siten, että ne on mietitty pennun ehdoilla. Samoin olemme alusta asti samassa seurassa.

Mutta silti, eteneminen on ilmeisen hidasta ja muiden taso on tosiaan sitä, että he tekevät ensimmäisen kerran koiransa kanssa yhtään mitään. Joten me saimme loistaa osaamisellamme. Minä kun olen tehnyt tuon koiran kanssa ensihetkistä alkaen jos jotakin ja olemme olleet treenaamassa tokoa kuukauden ajan kerran viikossa. Aksulla ei siis ollut mitään ongelmia koirien pujotellessa hänen ympärillä tai meidän pujotellessa toisten koirien joukossa. Ei sillä koskaan ole ollut.

Seuraavalla kerralla on seuraamista, pitänee viikon aikana hieman paremmin paneutua asiaan, ehkä on vain hyvä, että nuo paikalla makuut ja istumiset luoksetuloineen jää vähän muhimaan. 

Ja huvittava asia on, ohjaajamme on hoffi-ihmisiä. Miten kummassa minä törmään tuon bortsun kanssa enemmän hoffi-ihmisiin kuin aikoinaan Remon kanssa treenatessa konsanaan. Ehkä hoffit on vain yleistyneet. Mutta tuollakaan treeneissä ei ole muita bortsuja kuin me.