Niin ainakin karviaiskoira. Nimittäin Aksu on löytänyt intohimon kohteensa. Pensas täynnä punaisia karviaismarjoja. Täysin keskittyneenä se poimii oksilta vain kypsät karviaiset jättäen raa'at vielä kypsymään. Eilen poika söi karviaisia kymmeniä. Voi sitä herkkua.

Kai siinä parhainta on, että saa syödä kokoajan, piikit nimittäin pakottavat keskittymään. Pari kertaa alussa pentu uikahti ilmeisesti varomattomuuttaan.

Minä olen oikeastaan tyytyväinen, meiltä on usein jäänyt karviaiset keräämättä, niitä kun tulee niin paljon.