Aina on kiva kuulla, että Aksu on mukavanluonteinen, ihanan itsenäinen ja määrätietoinen.

Mutta nämä kasvattajan kehut oli mukavaa luettavaa:

Aksu 5kk. Oikein kivanoloinen ja tasapainoinen poika! :o)

Mutta niinhän tuo poika onkin. Sen kanssa on mukava elellä ja harrastella. Tuo into on jotakin niin sanoinkuvaamatonta ja toisaalta näkee, että meidän välinen suhde on nyt kunnossa kaikilta osin. Tai ainakin melkein.

Tällä viikolla poika on ihmeen hyvin sopeutunut siihen, että me olemmekin poissa. Mitään tuhoja ei olla tehty, lähtiessä ei haukuta (johtuukohan makupalasta, jonka saa) ja parina päivänä taas ollaan oltu sisällä pissaamatta.

Eilen tosin oli energiaa tai enemmän kekseliäisyyttä enemmän kuin laki sallii. Olipa poika jättänyt tarvikelaatikon raolleen ja no meidän mustavalkoinen pentu oli hieman enemmän musta. Nimittäin se oli löytänyt mustepullon, onneksi oli vienyt aarteen omaan petiin, joten vain peti ja vaalea puulattia oli tassujen ja kuonon lisäksi mustat. Ilmeisesti muste ei ollut maistunut hyvältä, koska sitä ei oltu syöty, Luojan kiitos!!!

Mutta taasen huomaa, ettei pariin päivään oltu treenattu yhtään. Kyllä nimittäin Aksu keksii omat treeninsä, kuten etsi ja löydä.