Tai siis koirien mielestä varmaankin yhtä hössötystä aamuisin ja iltaisin yhden pidemmän lepotauon takia. Helppohan niiden kerätä voimia sillä välin kun me olemme töissä tai koulussa, sitten ollaan niin maireita ja energiaa täynnä. Jee huomatkaa meidät. Ja itse kun haluaisi hieman levähtää niin johan ollaan tuomassa lelua, että leiki ja heittele. Sano siinä sitten Aksulle, että ei nyt, kun se vihdoinkin on halukas leikkimään ja tuo lelun suht nätisti ja irroittaakin vielä. Sitähän minä olen hakenut viimeisen kuukauden.

Mutta onneksi nyt ainakin näyttää siltä, että koirat jää kiltisti haukkumatta ja ei edes tee tuhmuuksia kunhan itse vain muistaa ottaa paperiroskat eteiseen. Mitä nyt Aksu tullessa hyppii oveen ja vastaanotto seremonia kaanossa haukkumisen kera on aika melkoinen.

Orastavalle sisäsiisteydelle saimme kyllä heittää hyvästit. Johan se ehti viikon päivät olla kuivana.

Treenaaminen on hieman jäänyt vähemmälle. Viikonloppuna ei ollut haku tai tokotreenejä. Eikä sitä itsekään ole iltaisin paljon jaksanut siihen panostaa. Tiistaina oltiin alkeiskurssilla, joka tosiaan vaikuttaa siltä, että siellä käydään alkeista lähtien. Ehkä olisin kaivannut hieman enemmän, mutta tosin me saamme tosi hyvää häiriötä ja Aksukin saa kokemuksen, että treenaaminen on kivaa ja helppoa. Ehkä se tekee hyvää. Seuraaminen sujui mielestäni varsin mallikelvosti, eihän se puhdasta ole, mutta innokasta. Ehkä se riittää tällä erää. Kontakti Aksulla on upea. Nyt olemme oppineet sen, että pudotan makkaran omasta suustani Aksulle, eihän se vielä ole sitä tajunnut, että sen voisi ottaa ilmasta, mutta kaikki ajallaan.

Treenien jälkeen yleensä leikimme hieman, nyt jo pystyy hieman härnäämään poikaa, mutta on se vaan hankalaa leikkiä hihnan kanssa. En ole vielä arvannut ottaa hihnaakaan pois, paikalla on niin paljon koiria. Viimeksi jäin juttelemaan ihmisten kanssa ja jätin Aksun kylmästi puuhun sidottuna odottamaan. Ihmeellisen hyvin se sinne jäi vaikka kyllähän sitä komentelua oli. Taas jälleen joku idiootti toi koiransa haistelemaan. Eikö ne tajua, nyt huusin: "Älä päästä sitä koiraas sen lähelle" Ja kirosin hiljempaa  perkele noita idiootteja. Siis minä en yleensä kiroa, mutta sapettaa tollaiset. Ohjaaja vaan katsoi vierestä eikä sanonut mitään. Tosin taisi se olla samaa mieltä.

Jälleen sain neuvoksi, että älä ahnehdi liikaa, lyhyitä pätkiä ja palkkausta riittävän usein. Meillä ei vain tuo seuraamisen välipalkkaus toimi, Aksu ei oikein osaa jatkaa siitä. Ajattelinkin, että voisin alkaa keskeyttämään seuraamista ihan missä välissä tahansa. Se voisi toimia. Samoin nyt olemme yrittäneet tuoda tuon lelun asemaa paljon korostuneemmaksi. Pikku hiljaa olemmekin oppineet leikkimään. Se, että luovutan lelun riepotellessa paljon nopeammin on innostanut Aksua suuresti. Eli siinä ne ohjeet johtajuuden katoamisesta, jos lelun luovuttaa koiralle. Kuka sellaisenkin keksi. Tosin nyt olen lopettanut leikin ennen kuin Aksu kyllästyy. Se jotenkin toimii paremmin.

Mutta on se poikaa, kun kotia tulee, kyllä siinä ilta sitten ulkona ja sisällä leikkiessä ja huomioidessa suurimmalta osalta ajasta meneekin.