Olen tuossa muutamaan kertaan kironnut Aksun taipumuksia insinööriksi. Sen verran innokkaasti nuoriherra lelujaan purkaa. No nyt sitten tuo on yltynyt aivan tuhoamiseksi.

Kasvattajan antama leppäkerttu tyhjennettiin hyvin äkkiä, kun tajuttiin, että se pitää ääntä. Joten nyt on jäljellä vain tyhjät kuoret. Samoin kävi siilille. Eläinkaupasta sitten löydettiin tähden muotoinen pehmovinku ja kyllä sitä on yritetty repiä vaikka mistä kulmasta, mutta ilmeisesti sen verran kestävämpää tekoa tuo on, että ei aivan heti onnistu.

Noita nalleja olen katsellut, silmät ja nenät ovat kadonneet tuhka tuuleen. Ja sitten aloin kirota, kun jokaiselta lelulta on revennyt kaulasta tai jostakin osa saumasta. Miten ihmeessä se onnistuukin. Kunnes kerran yllätin Remon ja Aksun leikkimästä repimisleikkejä. Nalleilla! Kun kumpikin vetää tosissaan toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan niin ei ole yhtään ihme, että ei mikään kestä.

Yhden jalkapallon (tosin koiran sellaisen) se on saanut jo riekaleiksi, samoin menetti kuminen pehmopallo ilmansa aivan yht'äkkiä.

Sitten viikonloppuna ihmettelin jo ääneen Aksulle, että on se kumma, että kumisesta vinkuluusta saadaan pehmusteet pihalle. Eikö edes se kestä. No isäntä siinä hieman nolona sanoi, älä sitä koiraa syytä, eihän tuossa viidakoksi muuttunutta nurmikkoa leikatessa näe tuollaista vihreitä luita.

Joten olen anteeksi pyynnön jälleen velkaa, ei tuo energiapakkaus sentään kaikkea ole tuhonnut. On hän saanut näköjään apuakin. Ja hei, jos tuhoamisvimma kohdistuu noihin omiin leluihin niin siitä vaan, ostetaan uusia niin säilyy kämppä ehjänä!