Kyllä tänään saatiin anteeksi viikon haukkumiset, hyppimiset ja ryntäilyt. Ja varmaan seuraavan viikonkin. Niin hyvin meillä tokoilu meni!

Saatiin oikein isot kehutkin, olemme kuulemma tosi pitkällä jo ja pieni muistutus siitä, että tiedätkö, että sä saat jossain vaiheessa tehdä töitä ihan urakalla tuon kanssa, kun on noin työintoinen koira. Juu ei haittaa, tuo on jo huomattu. Aksulla on se hyvä puoli, että se osaa rauhoittua enkä ole huomannut siinä taukojenkaan aikana hermostuneisuutta. Se on kuin Helo-heti valmis kius, odottaa koska treenattaisiin ja aina kun vähänkin vihjaa niin intoa riittää.

No ilmeisesti on treenit Aksunkin mieleen, sen verran innokas se autossa on kun kaarretaan parkkipaikalle. Eli kannattaa pitää treenit riittävän helppona ja vähäisinä, jotta koiralle jää nälkä.

Rivissä tervehtiessä ei nyt ihan maltettu istua paikoillaan kättelyvaiheessa, mutta hei haloo, ei kai vielä tarvitsekaan. Meillä sentään odotetaan istuen ja palataan istumaan kehoituksella.

Pujoittelut meni todella hyvin, tällä erää teimme pysähdyksiä seuraamisessa samalla. Parantaa olisi vain sen verran voinut, että olisi namit jättänyt kokonaan pois. Se kai ei ole vielä edes tarpeen.

Tänään harjoittelimme maahan makuuttamista, paria ennakointia lukuunottamatta Aksu pysyi hienosti maassa. Ilmeisesti minun pitää ottaa tarpeeksi ponnekkaasti tuo maahan ja pitää kontakti siihen saakka, kun toinen selkeästi asettuu paikoilleen ja sitten vasta liikahtaa. Pyysin sitten ohjaajaa seisomaan hihnan päällä varmuuden vuoksi. Eihän tuo mihinkään olisi lähtenyt, mutta mä luulen, että meitä ei olisi katsottu hyvällä, jos pentujen keskellä pitäisin toista vapaana. Kävelin ringin keskelle noin 10 askelta ja odotin laskien viiteen ja palasin takaisin. Ei edes aikomusta nousta. Upeaa!

Sain ohjeeksi vaihdella askelten määrää, suuntaa ja pysähtyä takaisin tulossa, peruuttaa ja sen lisäksi harjoitella kaksi minuuttista ihan Aksun lähellä. Nuo olikin ihan hyvät vinkit, tuo hieman tarvittavaa vaihtelua makuuttamiseen.

Tämän jälkeen pyysin vielä ohjaajaa pitämään Aksua kiinni, jotta saisin sille riehakkaan luoksetulon. Tällä kertaa palkkana oli patukat, joiden avulla ensin häiritsin Aksua antamatta ottaa suuhun, otin muutaman nopean askeleen pois ja taas houkuttelin patukoiden avulla ja kesken houkuttelun nousin ylös ja huusin tänne. Poika tuli todella innokkaasti ja pysähtyi mallikelvosti eteen istumaan ja vasta vapautettuani tarttui innokkaasti patukoihin. Voiko noin hienoa koiraa olla? Tuo oli  meidän ensimmäinen riehutettu luoksetulo ja se meni mallikelvosti.

Treenien lopuksi ja siinä välissäkin olemme ottaneet tavaksi riehua patukoilla. Se toimii tosi hyvänä palkkana enkä oikeastaan ole enää antanut ylimääräistä palkkaa kuten ennen tein. Vitsi kun tälläisiä treenejä olisi aina ja hei lähes koko ajan satoi eikä Aksu ole kertaakaan treenannut sateessa. 

Mutta ihan oikeasti, jos Minna luet tätä, niin KIITOS, Aksu on upein koira mitä olisin voinut saada ja mä luulen, että meillä on tosi hyvä suhde tehdä ihan mitä vaan mitä halutaan.