Lauantaina sitten olimme bortsutokoissa. Aluksi otimme innostuneita luoksetuloja, niin että Aksua pidettiin kiinni ja minä härnäsin, tosi hienosti meni käskyllä ja toinen otettiinkin ihan ilman käskyä irtipääsyllä vain.

Sitten maahanmakuulle, tuo vieteri ei aluksi pysynyt lainkaan paikalla, tuli senkin jälkeen pari istumaan nousemista eikä malttia tuntunut olla lainkaan. Nyt alkaa näkyä, että pentu ei ole ruodussa ja arki on liian helppoa ja turhautumista on liikkeellä. Ai miten niin työkoira???

Seuraamisessa minun mielestä kontakti ja vauhti oli hyvä, asiantuntijan mukaan tällä kertaa Aksu edisti ja asento on väärä. Aloitamme siis seuraamisen alusta, rauhallisesti, kunnon kontaktilla. Jospa se siitä... Meille näytettiin kädestä pitäen miten pitää tehdä ja tarkat ohjeet kolmesti päivässä ja kolme askelta. Täytyypä ottaa itseäni niskasta kiinni.

Lopuksi otimme takuuvarmat maahanmenot, ettei siitäkään jäänyt epäselvyyksiä. Lähdimme kävelylle Misty-kelpien kanssa. Olipa kivanoloinen pari vuotias narttu. Narttu nimenomaan, pyöräytin viimein Aksun kunnolla ja vihdoin se alkoi tajuumaan, että mä olen tosissani todella mustasukkainen eikä sitä kannata minun aikaan pettää toisten kanssa. Hienosti toiset juoksi, vihdoinkin energinen juoksukaveri, vaikka meidän pysähtyessä Misty alkoi lepäämään ja Aksu tutkimaan maisemia. Sillä kun tuo virta on melkoinen. Ihan kiva niin.