Juuri oli tuossa kasvattajan kanssa puhetta, että mitenkäs tuollainen aktiivinen koira kykenee suhtautumaan taukoon. Kuin tilauksesta sellainen tauko tuli järjestettyä. Nimittäin minulta kramppasi selkä keskiviikko iltana aivan totaalisesti ja miehellä alkoi samalla polvi särkemään. Joten minä nyt en ole makuuasennosta Aksun kanssa harrastanut yhtään mitään, monipuoliset ulkolenkitkin ovat muuttuneet ulkona ja metsänreunassa pissitykseen, mitä nyt pojat on lyhyitä hihnalenkkejä sen lisäksi tehneet.

Ja mites tuo pentu. Kauhulla odotin, että minun hermoni menee toisen riehuessa ja keksiessä kaikkea mahdollista ja mahdotonta itsensä virikkeistämiseksi. Ja mitä, en ole rauhallisempana Aksua nähnyt. Alakuloinen se polo on, välillä tulee kysymään joko on parempi, painaa pään syliin tai tökkäsee kuonolla. Siinä se suurimman osan ajasta nukkuu vieressä. Masukin on mennyt löysälle. Kyllä ne Remon kanssa painaa leikkien, mutta ei merkkiäkään levottomuudesta. Tänään onneksi jo pääsi vähäksi aikaa pihalle, tuo puolituntiakin juoksentelua tekee hyvää. Alkaa näköjään enemmän minun hermot mennä, kuin Aksun.