Ja jessus kuinka pelottavia.

Ensimmäinen mörkö löytyi puskasta, sanomalehti oli takertunut oksiin ja jessus tuuli lepatteli sitä. Ensimmäisen kerran Aksu pelästyi ja jopa murisi. En tiennyt edes toisen osaavan moista taitoa. Kyllä sitä oltiin epäluuloisia ja kesti aikansa, kun uskallettiin minun perässä tulla katsomaan. Jouduin ottamaan sanomalehden käteeni ennenkuin luotettiin, että se ei tosiaan syö meidän omaa koiranpentua.

Toinen mörkö olikin omalla kotipihalla! Sitä ei enää siedetty vaan hyökittiin mörköä vastaan ja pidettiin kovaa meteliä. Ihan lähelle ei silti menty, jos se vaikka söisi. Mörkö oli tällä kertaa tuulessa heiluva oksa, mutta eihän sitä pimeällä voi olla ihan varma.

Ihmettelinkin, että eikös tuo vaihe pojalle tule lainkaan.

En tiedä mikä Aksuun on mennyt, mutta takapakkia etenkin tokossa ollaan menty, niin motivaation kuin käskyjen suhteen. Tänään sentään oivallettiin mitä maahan meno on. Mutta evvk. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tietäisikin miten tilanteen voisi korjata. No kotikuria on nyt taasen harrastettu, jospa se siitä.