maahan menossa tai sitten tuo pikkuinen on mennyt täysin sekaisin. Nimittäin otimmepa pienet tokotreenit erittäin huonolla menestyksellä. Näkyy aivan selkeästi, että emme ole treenailleet paljon. Ainahan kolmen päivän tauot on näkynyt, mutta että näin paljon. Kai tälläinen floppikin tulee tarpeeseen.

Ensimmäisenä harjoittelimme seinää vasten oikeaa asentoa ja kontaktia sivulla olossa. Kai tuo jotain tajusi, mutta että lähtisi liikkeelle. Hei haloo, älä nyt kaikkea kuvittele.

Ajattelinkin, että otan jotakin oikein helppoa. Maahanmeno on aina takuujuttu, niin luulin. Ensinnäkin Aksu oli päättänyt, että tänään ei tätä sitten treenata. Aluksi kyllä maahan meni, mutta että pysyä siellä. Älä liikoja luule. Vihdoin kun sain liikkeen hyvin onnistuttua ja kehuttua kunnolla.

Pienen leikkituokion jälkeen kokeilin paikalla oloa, jonka jälkeen ajattelin että kokeillaas uudestaan maahanmenoa, josko nyt sitten menisi paremmin. Ja p..skat Aksu oli unohtanut koko käskyn tai kuten minä tilanteen luin pikku sirkuskoira näytteli parastaan. Nimittäin käskyn kuullessa sitä vain katseltiin taivaita ja pyöriteltiin päätä. Et sinä minulle mitään sanonu, istuako tässä piti. Ai ei vai no jos menisin käymään pisulla.

Ai vieläkö sä haluat tankata, eikö jo riittäisi. Ai käsiohjeella sitten no sen voin tehdä, mutta ilmanko. No way.  Sainhan onnistuneen liikkeen vihdoinkin ja toisenkin. Siitä oltiin sitten mielissään, kun oikein hienoja kehuja ja paljon ruokaa.

Ai miten niin pentu on sairastumiseni ja nuppineulaepisodin jälkeen päättänyt olla itsenäinen ja lauman vahvin. Kyllähän se hieman on kotona huomionhakuisuudessa näkynyt. Mutta taitaa olla paluu ruotuun ankara.

Joskus kun oikein tietäisi miten tuon koiran kanssa oikein pitäisi toimia, niin hyvä olisi.