Vihdoinkin sain ne! Nimittäin puolivuotis kuvat, jotka ystäväni Piia Pohja otti sinä päivänä, jolloin Aksu täytti puoli vuotta. Tässä pari kuvaa:

933330.jpg

933336.jpg

Eikö ole mielettömän komia poika. Minun mielestäni Aksun ruumiinrakenne on todella hyvä. Karva on tosin hieman liian aaltoileva omaan makuuni. Pää on ei bortsumainen, mutta kyllä se meille kelpaa. Olen aina sanonnut, että luonne ennenkaikkea. Ja se on tuolla jätkällä enemmän kuin kohdallaan.

Tässä vielä vertailun vuoksi vauvakuvia. Tuossa juuri ihmettelimme, että ihan oikeastiko tuo oli meidän pikkukissamme kokoinen, kun se tuli. Hirmuinen kasvu.

576801.jpg

9 vko. Mikä parasta tämä tuima ja komenteleva katse on kadonnut. Siitä olin aikoinaan niin huolissani.

583106.jpg

n. 3 kk. Meidän pikku mutakuono, nykyään tosin ei tyydytä näin pieneen sotkuun, huoh.

589373.jpg

n. 3 kk. No jaa, nykyään ei onneksi enää pöydän reunalle nousta, mutta aivan sama juttu toistuu aamuisin minun herätyksenä, äippä hei sä liikut! Huomenta, pusi pusi, jee. Muuten kiva, mutta olen armottoman aamu-uninen.

689170.jpg

4,5 kk. Juhannusmuistoja. Aksulla on pennusta asti ollut mieletön motoriikka ja suuri rakkaus liikkua luonnossa. Joskus tuntuu, että se vahvistuu vain toisen kasvaessa. Metsä on Aksun toinen koti.

709229.jpg

4,5 KK. Tätä on ilo katsella. Remo ja Aksu on todella läheinen pari valjakko. Aksu nykyään jopa kunnioittaa Remoa, jota ei voinut pentuna sanoa. Remo puolestaan on muuttanut välinpitämättömän asenteensa todellisen isoveljen rooliin. Aksu on pyhä, jonka puolia pidetään vaikka henkeen ja vereen asti. Nykyään onneksi Remon suuremmoisella viisaudella ja todella hyvällä koiranlukutaidolla.

709231.jpg

5 kk. Tämän pojan itsetunto ja rohkeus on enemmän kuin kohdallaan. Sitä kun ei poukkoilla toisille koirille vaan kuljetaan pennusta asti aatteella mikä on sinun on tästä lähtien minun.

689160.jpg 

5 kk Tämä kuva on jostain syystä yksi minun suosikeista. Kai se tuosta ryhdistä ja ilmeestä. Se lumoaa kerta toisensa jälkeen.

880528.jpg

5,5 kk. Mutta on tämäkin aika mahtava.

Aika menee niin nopeasti, että oikein sydämestä kirpaisee. Oikeastaan olen todella tyytyväinen, että olen kirjoitellut tähän blogiin melko ahkerasti elämästämme. Niistä syntyy hyvä kokonaisuus, jota jossain vaiheessa kiikkustuolissa voi muistella, että minkälainen pakkaus tuo on ollut. Ja varsinainen Koira isolla K:lla Aksu onkin. Vaikka täytyy sanoa, että muutamat, jotka eivät tunne rotua ja arvostavat helppoja koiria ovat ihmetelleet kuinka huonosti olen tapakouluttanut koirani ja kuinka mahdoton luonne Aksulla on. No, minä vain hymyilen jälkikäteen noille kommenteille. Makunsa kullakin.

En voisi olla enemmän tyytyväinen, vaikka hmm. aina pitää olla hieman haastetta, ettei vaan ehdi kyllästyä. Siitä meillä pidetään hyvää huolta, joskus jopa luulen, että se on Aksun yksi elämäntehtävistä.