Liian rauhallinen bortsuksi. Eihän se edes riehaannu, kun uusia ihmisiä tulee kylään. Miten voikin olla tälläinen.

Ehkä itsekin olen tehnyt sen kentällä, että me emme ole vieraita ihmisiä varten täällä. Se lienee sitten tarttunut kotiinkin. Vaikka kyllähän tuo tulee tervehtimään ja rapsutuksia kerjäämään. Aivan kuin Remokin. Ehkä se on saanut siltä mallia.

Eikö nuo nyt ole sisällä tuollaisia? Ainakin meidän kakara on. Mitä sitä turhia hötkyilemään. Odotetaan rauhassa, josko jo jotakin tehtäisiin. Kyllä ilme ja huokailut ovat sen muotoisia, että hei mäkin olen täällä olemassa. Ja löytyyhän tuota virtaakin ihan kiitettävät määrät, mutta sikaenergia kohdistuu onneksi noihin koiriin ja poikaan. 

Näkisittepä pojan jalat. Oikein pahaa tekee. Kai sitä on itsekin väärin tehnyt, kun ei ole pistänyt tarpeeksi selväksi, että pojan jalkoihin ei kosketa. Mutta kun minun aikaan niihin ei kosketakaan. Nyt olemme ottaneet pojan koulutukseen, mutta uskottavaa siitä kikatuksen välisestä eistä ei saa.