Nyt se viimein tapahtui! Kyllä sitä on jännittänytkin, olisimmeko kotona, lenkillä, autossa vai joutuuko pentu olemaan yksin.

No, me olimme aamulenkillä, kun alkoi sataa vettä kaatamalla. Kyllä sitä Aksua harmitti, kun Remo ja mies halusivat kotiin. Hei, haloo. Mikä unohtui, tavanomaisen lenkin puolesta maakellarin taakse, laiskurit.

No salamointeja hieman viitsittiin edes vilkaista. Ukkoseen ei sitten reagoitu mitenkään. Ei edes tavanomaisella vahtihaukulla. Kun ei Remokaan vaivautunut, niin ei kai sitä tarvitse. Sohvalla köllöttely ja rapsutus on paljon mukavampia.

Eli Aksu oli täysin rento, kerjäsi (yllättäen) kun söin aamupalan. Ja mikä parasta:

Pienet harjoitukset menivät loistavasti. Sivulle menossa ja automaattisesti tarjoaa kiertoa oikealta. Vielä ei mene ilman namivahvistusta, mutta jos palkkaan, sanon vapaa ( Aksu tosin odottaa istuen samassa asennossa, tuo kun ihan selvästi aikoo vielä jotain tehdä) ja kävelen eteenpäin ja sanon sivulle tullaan ihan oikeaan paikkaan! Nyt ollaan molempia harjoiteltukin. Ihan tarkoituksella.

Ja pitkästä aikaa seuraaminen onnistui täydellisesti. Jos joku sanoo, että koira edistää, jätättää tai ei ole ihan millilleen suorassa niin so what. Mun silmään en edes näe mitään ja meidän tarpeeseen tuo on hyvä. Piste.