Tuli sitten vietettyä päivä metsässä makaamassa ja kentän reunalla seistessä. Oli oman seuran hakukisat, osallistujia kolmessa eri luokassa yhteensä 46. Melkoinen määrä.

Juu, minä olin alokasluokan hakumetsässä. Oli ihan opettavaista nähdä eri tasoisten koirien työskentelyä ja vielä opettavaisempaa kuunnella tuomarin kommentteja. Yhtä ihmettelen. Mikä saa ihmisen tuomaan sellaisen koiran kisoihin, joka A ei ilmaise kunnolla tai vain satunnaisesti, B edes käytä nenäänsä tai C ei kuuntele lainkaan ohjaajaa. Mitä turhaan sitä hylkyjä kerää? No onneksi oli tosi hyviä tai lupaavia koiria. Niitä oli ilo katsella. Tässä kun muutamaa rotikkaa katseli, niin täytyy myöntää, että upeita ovat. No bortsuja ei alokasluokassa ollut ja muutoinkin koko kisassa vain pari.

Oli hyvä huomata, että täydellistä suoritusta ei vaadita, kunhan ilmaisu on jokseenkin tasaista ja kaikki ukot löytyy. Ei minunkaan perfektionistillä sitten ole mitään sijaa.

Loppuajan olinkin tottelevaisuusosuudessa. Huh, huh. No onneksi meidän ei vielä tarvitse pariin vuoteen ajatellakaan. Kyllä siinä oli urakka. Mutta onneksi siinäkin virheitä sallittiin, jopa sellaisia, joita en koskaan olisi uskonut. Mutta melkoisen moni koira oli täysin lapsen kengissä. Eikö tokoa arvosteta? Mutta ihan oikeasti. Miten sitä tuntuu, että tuo on melkoisen mahdotonta. Vaatimukset ovat aika suuret. No tulipa sekin nähtyä, ihan opettavaista ja tulihan ainakin roppakaupalla nöyryyttä. Tuon eteen pitää tehdä töitä. Oli muuten ihan mielenkiintoista keskustella toisten kisailijoiden kanssa. Eihän niitä tuntenut, mutta väliäkö sillä. Sai ihan mielettömästi vinkkejä rivien välistä omiin treeneihin vaikka täytyyhän se myöntää. Ihmiset rakastavat puhua omista koiristaan...

PK-liivit ostin uudet ja sääntökirjasenkin. Jo oli uusien liivien aikakin. Edelliset olivat perinnössä kolmelta koiralta ja sen oli näköisetkin.

Teki mieli kysyä, kuka haluaisi ottaa treenit. Hei tallattu maasto ja kaikki. Mutta joskus on ihan hyvä pitää suunsa kiinni.

Tänään jos saataisiin vaikka hieman harjoiteltua tuota ilmaisua. Ja tehtyä jotakin pientä, on nimittäin aika allapäin oleva koira. Mennä nyt pukemaan treenivaatteet päälle ja jättää koira kotiin. Jo toisen kerran, viime sunnuntaina, kun olin esineruutukoulutuksessa. Johan Aksu luulee, että minulla on salainen treenikaveri, jonka kanssa häntä petän. On ihan kuule sellaiset elkeet, että epäluulo on suuri. Onneksi suuren sydämen omaava kakarani on aina iloinen, kun tulen.

Mutta tällä kertaa ei ollut mitään yllätyksiä kotiin tullessa. Eilen Remo oli pitänyt oikein kunnon treenit meidän ollessa omissa treeneissä. Ainakin palkan määrän mukaan oli tullut tehdyksi ja paljon. Nimittäin ukko varasti umpinaisen frolig-pussin pöydältä ja vetäsi kevyesti vajaa 1,5 kiloa. Muutamahan me ehdittiinkin saada. Ja illalla vielä katsoi kuin hapanta maitoa, kun en antanut ruokaa. Ilmeisesti isolle koiralle tuollainen välipala sulaa nopeasti. Ihan oikeasti, ei tarvitsisi olla kahta kauhukakaraa.