Molemmilta puolilta tasapuolisesti.

Remo on päättänyt esittää marttyyria. Ruoka ei maistu ja ilme on kuin... Minkäs teet, kun kakaran kanssa menee aika ja herra ei juuri mitään halua edes tehdä, no sohvalla möllötellään sitäkin enemmän. Pitäisi kai ottaa ukko yksistään lenkille. Tosin liekö jälleen paikat alkanut kolottaa? Remon kanssa me sovittiin, että ainakin puolet on vielä jäljellä. Kyllähän nuo hoffit 16-vuotiaaksi elää. Hieman taas alkaa vauhti hidastua vanhukselta vaikka hyvinhän tuo metsässä jaksaa hölkötellä entiseen tahtiin.

Ja sitten kakara. Joskus sitä ei voi muuta kuin nauraa, tai sitten itkeä. Nyt Aksu on päättänyt, että minulla on ylimääräistä aikaa joka kerta kun istun koneelle tai television ääreen. Yritä siinä nyt sanoa, että pääosin teen ihan oikeasti töitä koneella ja television äärellä kudon kummitytölle peittoa. No way. Siinä toinen kirkkain silmin tapittaa istuen ja lähennellen hei mitä me tehdään, joko sulla on aikaa. Ai sä liikahdit, nyt varmaan tulet jo.

Tekemisen tahtoa tuolla kun riittää. Nyt olemme saaneet kumirenkaan avulla oikein kauniin noudon ja irtiottokin sujuu mallikkaasti. Vielä olen ottanut ihan leikin varjolla, nouto kun on tuolle tosi vaikea juttu. Mutta kyllä sitä sisälläkin saa tehtyä ja paljon. Varsinkin, kun lapsilla on tapana makoilla lattialla niin saa hypytkin kaupan päälle.

Tokoilu on nykyään aivan liian helppoa. Kyllähän Aksu sisällä rauhallinen on, mutta salamannopeana reagoimaan pientäkin liikettä. Tosin taitaahan tuo pomottaa aika urakalla huomion haulla. Näyttelijä tuosta tulisi, niin upeat murjoittamisen elkeet. Tosin taitaa tuo sirkuselämä enemmän kiinnostaa. Sitä kun yritettiin tulishowta järjestää yksinjäädessä. Mitäs menin treenivaatteet maalimieheksi ilman häntä. Makuuhuoneen sängynalusta oli täynnä pureskeltuja tulitikkuja. Onneksi kukaan ei ole vielä opettanut tuolle, miten tulitikut toimii. Eilen illalla sitten pojat olivat jättäneet puukon (vieläpä kaikkein terävimmän) pöydälle. Juu miekannieliäksikin meillä harjoitellaan kovasti. Onneksi ei pahempaa vahinkoa sattunut.

Niin ja herra sitten on ilmeisesti ollut sitä mieltä, että nuo kommentit hänen rauhallisuudesta on loukkaus. Nimittäin vitamiinit on out ja niitä kun ei saa mistään, mutta mies oli jättänyt ihanteellisesti puhelimen laturin pöydälle. Loput nyt arvaakin, kai sitä virtaa tälläkin tavalla saa. Miten vaan Aksulle kertoisin, että sillä nyt on aivan riittävästi virtaa ilman lisäapujakin.

Kai tuolle pitäisi opettaa koiratanssia, jotta se pääsisi esiintymään ihan turvallisesti. Tai sitten minun pitäisi keksiä jokin keino treenata noita kekseliäitä aivoja hieman paremmin. Hakuilut kun on jäänyt hyvin vähälle sen takia, että porukka on kovin kiireistä. Tunnin tokoilusta ei levätä kuin vartti ja jälleen ollaan silmät kirkkaina kyselemässä mitä sitten. Lenkit lisää vain energiaa. On ihan sama kävelenkö herran kanssa hihnassa kaksi tuntia tai annan juosta tunnin metsässä. Ai miten niin bortsut on ikiliikkujia. Kai sitä on sitten innostuttava jäljestä vaikka toisaalta sitä nyt ei voi tehdä kun kuukauden pari. Ja olisihan tuo esine-etsintäkin vaihtoehto. Mutta kun sitä on jostakin syystä omakin elämä, jota tuo ei tunnu edes tajuavan.

No onneksi seuraavasta viikosta lähtien teen töitä kotona, yrittäjänä. Hui. Siitä on se hyvä puoli, että illan pimeydet ei meitä sitten häiritse.