Joku meni vaihtamaan minulle toisen koiran päivän toisissa tokotreeneissä, samannäköisen tosin, mutta minun koirani ei ole kentällä ollut noin rauhallinen ja kuuliainen.

Ihan oikeasti, herra teki kaiken niin hyvin kuin osasi ja yritti todellakin parhaansa. Ehkä nuo miehet ovat sen verran machoja, että niille tosiaan pitää näyttää kaapin paikka. Omituista, siinä sitten saa kyytiä tasa-arvoisuus.

Joo aloitettiin sivulle menosta. Älkää naurako. Tuo takaakiertäminen ei oikeasti toimi, sitten hölmö päätin kokeilla miten tuo kakara tulee sivulle vapaana ollessaan ilman käsimerkkiä. Siinähän se tuli edestä niin kauniisti kuin mahdollista vain on aivan oikeaan asentoon. Ohjaaja sanoi, että mikä tuossa on muka vikana. Se on meille luontevaa ja tuo takaakiertäminen etenkin hihnan kanssa on mahdotonta ja hankalaa se on namihoukutuksellakin. En tajua miten Remon kanssa se sujuu niin helposti ja tuon kanssa se on yhtä sähläystä. Kyselin sitten hieman noilta pk-ihmisiltä, mikä siinä edestä sivulle tulossa on sitten niin kamalaa. Ei kuulemma mikään.

Eli me toimimme tästä lähin aivan oman pään mukaan. Joo sivulla olo ja kontakti toimi, tosin seuraaminen on edelleen mitä on, mutta huomattavasti parantunut siitä, kun aloin kiinnittää tuohon asentoon huomiota. Mitäs itse olen mennyt möhlimään.

Tulihan sitä tehtyä kaikennäköistä muutakin ja sitten se mielenkiintoisin osuus. Eli noudon alkeet. Saimme itseasiassa ihan hyvät vinkit siihen, miten tuon kakaran saa luovuttamaan esineen minulle. Se on ollut todella vaikeaa, kun taistelutahto on niin suuri.

Nostatan viettiä narulelulla Aksun ollessa hihnassa, irrotan ja pyydän tuomaan, tämä vaihe yleensä sujuu hyvin, mutta kun tartun leluun alkaa repiminen. Nyt en reagoinut siihen mitenkään vaan hihnalla pidän Aksun lähellä enkä vedä lelua vaan sanon rauhallisesti irti niin, että lelu on löysällä, hihna sitten kireämmällä. Odotan kärsivällisesti ja eleettömästi. Kun Aksu irroittaa lelusta kehun mielettömästi ja aloitan leikin uudelleen.

Tuo toimi! Sitä vaan pitää hioa paljon.