Taas! Johan tästä tulee tapa. Huvittavinta on, että mikään paikka ei ole niin ihana, kuin eläinlääkärin vastaanotto. Eihän kakara pysy nahoissaan saati sitten piippaamatta. Hauska tapaus.

Juu, eihän meidän yskä ottanut sitten laantuakseen ja kyllähän ne imusolmukkeet sen verran suuret oli ja yskä jatkunut niin kauan, että kahdeksan päivän antibioottikuuri napsahti. Kyllä tuo koira tulee tosiaan kalliiksi, tämä kun oli kolmas ylimääräinen käynti tänä vuonna. Toivottavasti ei jatka samaan malliin. Toisaalta onhan tuo hyvää käsittelyharjoittelua. Ja hienosti Aksu käyttäytyikin, tervehti eläinlääkäriä erittäin iloisesti, antoi tutkia mallikelvosti ja kurkkuunkin sai kurkistaa aivan rauhassa. No kuumeen mittaaminen ei ollut mikään miellyttävin tapahtuma. Mutta jos minulta peräpäästä mitattaisiin kuume samalla tavalla niin en pitäisi siitä. Tosin ihmisillä nyt ei ole häntää, mitä nostaa ilmaan.

Tuli sitten herra punnittua, komeat 16,5 kiloa. Sehän on jo ihan aikuisen painoinen, katsoin uteliaana 14-20 kg eikä taatusti ylimääräistä. Vitsi kun pääsisi itse samaan.

Meillä sairastaminen jatkuu, nimittäin vartin lenkillä Aksu sai kolme yskänkohtausta, joten eiköhän taas pitäisi muistaa yskänlääkkeet... Saihan Remokin jotakin, lisävitamiinit nivelrikkoon. Nekin pitäisi muistaa antaa joka ruualle. Joten tämä tällä kertaa, toivottavasti edes treenitauosta on myöhemmin se hyvä puoli, että intoa ja mielenkiintoa riittää tokoiluunkin. Mutta meillä ei ole ainakaan se ongelma, että herra olisi liian tarkka tuosta istumisesta. Nimittäin minä en ymmärrä mikä idea on istua vesilätäkköön raaputtamaan korviaan, kun parin askeleen päässä olisi ollut kuivaa.

Mutta nyt pitää hakea eteisestä Aksun hirvenluu, nimittäin ukolla menee hermot, kun toinen tulee kokeilemaan joko nyt saisi ja minulta menee hermot, kun toinen tulee kokeilemaan, joko tuo akka vihdoin tajuaisi, mitä minä haluan.