Tuli sitten otettua hieman tokohyppyjä. En ollutkaan niihin tutustunut lainkaan, eipä ne kovin hankalilta tuntunut, nimittäin me olemme saaneet seisomisen johonkin kuntoon! Nyt kakara jää jopa seisomaan ilman, että makkara on liimautunut nenän päähän. Kyllä se siitä lähtee!

Muuten sitä on tullut jälleen otettua luvattoman vähän treeniä. Oikeastaan osittain senkin takia, että Remo on vetänyt herneen nenään. Nyt sentään sietää Aksua hieman paremmin, kun on saanut olla jokaisessa mukana, enää ei ole 24 h astumista. No tänään tokoilun jälkeen ajattelin, että otetaan vanhuksellekin sitten jotakin, eiköhän ukko katsonut mua kuin halpaa makkaraa, että et kai sä luule, että mä alistun käskytettäväksi, Idiootti. Okei, eli herran tokoilut jää siihen, että Remo saa ensin makupalansa ja sitten Aksu joutuu tienaamaan omansa.

Kyllähän Aksu joutuu naminsa ansaitsemaan. Nyt ollaan otettu liikkeestä pysähtymisiä, edelleen. Ja seuraamisia, jotka edelleen on tuskaa. Kyllähän noita paikallaan olemisia ja makuuttamisia otetaan, mutta varovasti. Se kun on aivan mielettömän tylsää. Tänään ostin noutokapulan. Laitoin sen lattialle, että josko se hieman kiinnostaisi. Ensin nuuhkaistiin ja sitten tajuttiin jee tää on mahtava. Suuhun ja karkuun! Kyllä sitä oltiin nyreinä, kun hei tämä on puuta, anna nyt hieman jyrsiä, älä oo nipo. Hienosti kakara lähtee ammuttuna kapulan perään, mutta ei kuuloakaan, että luovuttaisi. Taitaa olla hieman noudossa parantamisen varaa... Aivan kuin monessa muussakin. Mutta on sitä esinehakuakin hieman yritetty. Tänään löytyi frisbee. Ah niin rakas uusi ihana kiekko, edellinen olikin jo palasina. Onneksi meillä rakastetaan esineitä, mutta että ne tuotaisiin vielä minulle. Joo kumirengas jo tulee ja pallot. Löydettiin hieno nro. 3:n tekniikkapallo. Vitsi se on kiva. Ainoa vika on, että tuo hullu akka pihtaa leluja, miksi kaikki parhaimmat on aina piilossa???

No sitä yrittää olla ajattelematta tuota treenaamisen tasoa, pidetään nyt sitten hauskaa. Tuli perjantaina hieman paineita siitä, että kaverin sakemanni yhdeksänkuisena kykeni makaamaan kaksi tuntia, no niillä oli ilmeisesti käyty hieman pidempää käden vetoa, siitä kuka on pomo. Ihan kuin meillä ei sitä tarvitsisi käydä. Tuo sakemanni oli sitten kiva leikkikaveri, alussa oli pientä varautumista, mitä ei toisia rotuja kohtaan ole, mutta se kesti puoli minuuttia.

Luonteesta tuli mieleen, että olemme nyt sitten kesällä järjestämässä tuota Ruotsalaista "luonnetestiä" Suomeen, tosin suomalaisella bortsu-koetuomarilla, joka kylläkin on saanut koulutuksen Ruotsissa. Sitten näkee, mikä tuo kakara noin virallisesti on olevinaan. Me nyt tiedetään jo, suuri ego, sydän ja luonne... 

Ja se näkyy. Pikkuherra on ilmeisesti murrosikäinen. Minä teen juuri mitä Minä haluan, Minä päätän, Minä haluan, Minä menen. Sitten vuorovaikutteisesti sitä ollaan niin mammanpoikaa, ai miten niin bortsut sitoutuu yhteen omistajaan. Ensin huonot uutiset.

Huonoja tapoja on sitten tullut enemmän kuin laki sallii. Hyppiminen vastaan, että on mukavaa tulla pentua katsomaan suloisella ilmeellä, ai kun ihanat silmät ja sitten reagtio muuttuu, miksi ei ole kiva saada vaaleaan takkiin iloiset kuraiset tassunjäljet. No en minäkään niistä nauti. Ja varastaminen. Eikö se olekaan jokaisen koiran oikeus ottaa kaikki mitä pöydälle jää? Häh, taas näitä typeriä ihmisten sääntöjä, jotka on luotu rikottaviksi. Pikkukissamme ja nuoremman poikamme jahtaaminen. Täytyyhän sitä nyt kunnon koiralla hupia olla? Mitä pienistä naarmuista, sähinöistä ja komentamisista, kyllä tämä hupi kaiken korvaa. Miehelle sitä jälleen lällätellään ulkona, älä nyt viitsi huutaa, kyllä mä täältä tulen, kunhan saan asiani suoritettua. Mikä kiire sitä on, että heti muka pitää takaisin tulla. Älä taas hermoile suotta. Ai vesisade? Ei haittaa, niin naapurin pihako. No nehän ei välitä niin älä sinäkään. Ja sitten koirien ohittaminen, treeneissä ollaan niin opittua poikaa, mutta auta armias, jos olemme lenkillä. Toi on mun kaveri, hei älä mene, mä pääsen leikkimään! No kato nyt toikin on tulossa, jos nyt sitten kuitenkin, jos tämä hihna nyt sitten vaikka antaisi periksi. Sitten viimein, yskitään ja köhitään. Kato nyt sä olit tappaa mut! No nykyään meillä onkin valjaat.

Juu, että siinä meidän hyvä käytöksinen nuoriherramme vauhdissa. Juu, mutta minun kaveriani ollaan. Kun minä nukun, Aksu nukkuu. Kun minä olen valveilla vaikka yhteen asti yöhön, Aksu kärsien yrittää seurata ja torkkua lähettyvillä. Kun minä vaikka siivoan ollaan aktiivisena perässä. Kun minä olen koneella, toinen makaa tuolin vieressä. Nytkin se tuossa uskollisena luuta jyrsii. Kun minä lähden, se on aivan kamalaa. Varsínkin tänään, kun menin kurssille. Hei etkö sä tajua, tänään on LAUANTAI!!! Mun treenipäivä, miksi et jo pakkaa, ota nyt ne mun namit esiin, alkaa olla kiire. Väärät kengät, ei noilla tokoilla. Älä jätä...

Ai miten niin kiintynyt. Arvaa vaan mitä on parin viikon kuluttua, kun Asseli tosiaan tajuu, että tuo nainen on kotona vain ja ainoastaan minua varten. Siis eihän kotona töitä tehdä... Mutta miten saisi tuon käyttäytymisen vielä sellaiseksi, kun minä haluan. Tuolle kakaralle, se on haaste...