Vaikka Aksu onkin paljon parempi niin yskä vaan jatkuu. Olemme siis jälleen menossa torstaina eläinlääkärille nukutettavaksi. Haluan tietää onko tulehdus parantunut, saas nähdä onko kitarisaleikkaus edessä. No se on kuulemma melko helposti hoidettavissa.

Saakohan Aksukin jätskiä niin paljon, kun jaksaa syödä? Lapsethan saavat, niin miksi ei koiralapsetkin? Tosin mä hieman pelkään, että se lisäisi ennestään sairastumisintoa, kun tuo eläinlääkärikin on niin suuri palkinto.

Meillä hiljaiselo jatkuu tai siis miten sen nyt ottaa. Aksulla energiaa juosta ja tehdä on enemmän kuin laki sallii. Se vaan, että kirmaukset aiheuttaa yskäkohtauksen, mutta samaa tekee hihnalenkkikin. Joten me olemme nyt sitten käyty pienillä pyrähdyksillä.

Treenit on jäänyt väliin, mutta tänään tuli testattua onko mikään oppi mennyt perille. Ja olihan se. Nimittäin olimme lenkillä, kun Aksu tajusi, että naapurin koirat ovat pihalla. Ja tietty minun säkääni Aksu oli jo tiellä ja minä pihalla. Sitä vaan tuli huudettua paikka ja toinen pysähtyi, mutta ei antanut kiinni, uusi käsky, sama juttu, mutta jatkuvasti olin lähempänä. Kunnes naapurin koirat alkoivat haukkua ja mielihalu tutustua oli kova. Viimeinen paikka ja sivulle käsky tehosi. Aksu tuli intoa täynnä sivulle, jess tuo vihdoin tajusi, että voi tehdä jotakin.

Siitä oli helppo kehua ja sanoa eteenpäin ohjaten kotiinpäin. Niin unohtui koirat hetkessä. Ilmeisesti nuo käskyt on sitten selkärangassa.

Mutta itse oli täysin ällistynyt siitä, että toinen ihan oikeasti totteli. Nämä on näitä helmiä sateisen arjen keskellä. Nyt kun vain vielä parannuttaisiin...