Vihdoinkin Remo on kotona ja Aksu lähes normaali itsensä. Kommelluksia on edelleen, joista hauskin on tuo kuonopannan ja kuonokopan kamaluus.

Juu päätin, että pakko tuon kakaran on päästä juoksemaan, tuota energia määrää ei nimittäin katso kukaan. Lainasin kaverilta kuonopannan, jota hänen bortsunsa on käyttänyt aikaisemmin. Juu älkää naurako nimittäin jätkä sai moisen värkin rimpuiltua itseltään kolme kertaa pois ja voitonriemuisesti lällätteli, että minullehan tuollaista ei pistetä. No neljännen kerran sitten ilmeisesti meni hermot, kun laitoin pannan valjaisiin kiinni. Sitä karattiin nurmikolle, irroitettiin panta ja pissattiin päälle.

Eli se siitä tarinasta. Menin eläinkauppaan ja ostin metallisen kuonokopan. Mikä paniikki, kun sellainen päähän pistetään. Mieletön nöyryytys. Eihän sellainen päässä voi edes tehdä mitään, joten aikansa juostuaan herra tuli sisälle ja teki lätäkön lattialle. Joten jos Raffe osaa niin täälläkin. Nimimerkillä sisäsiistiä täälläkin. Kyllähän se sitten toisella kerralla, kun pääsi kunnon metsälenkille. Se kuule teki hyvää, mutta julmuus jatkui sisälläkin. Nimittäin oli joulusiivot kesken ja Aksu pistettiin häkkiin vaikkakin herkkukongon kanssa. Nyt olen keksinyt takuuvarman vetoketjujen lukitussysteemin, ei karkailla enää.

Mutta nyt on kaikki hyvin, ukko makaa matolla, kyllä se oli onnellinen kun pääsi kotiin. Vaikka hoidossa viihdyttiin niin turkki oli todella rasvainen ja nyt maha on sekaisin. Voi raukka pientä. Eikä Aksukaan päästänyt helpolla, sehän riehaantui täysin eikä Remo ollut siitä niin mielissään. Ei se päästänyt lähelle ja Aksuhan oli sitä mieltä, että hän on herra talossa. Oli siinä kova pala, kun palautin toisen paikalleen. Se nyt on helppoa ottamalla Remo sohvalle viereen ja jättää Aksu huomioimatta.

Mutta nyt voi joulu alkaa.