On tässä sitten tullut tarkkailtua painoa ja eilen tuli otettua säkäkorkeuskin.
Eli korkeus on jäänyt tuohon 54 senttiin ja paino on 16,6 kg.

Aivan mallikelvot ihannemitat. Mutta eikö tuo olekin kaikkien ihannekoira niin ulkonäöltää kuin luonteeltaan. Älkääkä kukaan uskaltako nauraa meille. Kyllä mä olen aivan varma, että Aksulla on kapasiteettia vaikka mihin.

Miettikää nyt mikä kekseliäisyys, tarmokkuus, toimintakyky ja tekemisenhalu. Kohdentaminen nyt on hieman hakusessa. Mutta upea koira tuo on. Tosin en ole ihan samaa mieltä kasvattajan kanssa, että meitä kannattaisi käyttää Nepun pentujen markkinointiin. Ei ainakaan sillä periaatteella, että samanlaisia pikkuAksuja olisi tarjolla, tosin niistä on odotettavissa vilkkaampia. Mutta ehkä me olisimme ihanteellinen esimerkki siitä, että aktiivista bordercollieta ei kannata ottaa ilman harkintaa ja ilman, että kykenee antamaan koiralle aktiivista tekemistä ja liikuntaa. Tosin eipä edes tuo ole meitä pelastanut, minä kun en jotenkin usko, että olisimme jotenkin laiminlyöneet aktiviteettejä.

No kyllähän Aksu sopii sellaiselle, jonka elämä ei ole tarpeeksi vaihderikasta ja kyllähän tuo kakara on hyvä puheenaihe ihmisten piirissä. Kyllä me ylpeänä toteamme, että harva 10 kuinen pentu on nukutettu neljästi ja käynyt eläinlääkärilla peräti seitsemän ylimääräistä kertaa ja tarvinnut tämän lisäksi neljästi konsultaatiota. Hieno suoritus, johon harva kykenee.

Pakko käydä meidän tapahtumarikas kommellusten historiikki pikaisesti läpi:

2 kk. Kissojen ja Remon aiheuttamia haavoja syntyi, pari minuuttia parannellaan ja ei kun takaisin. Ihme, että ei osunut silmiin.
2,5 kk. Kyykäärmeeseen tutustuminen, Aksu tökki iloisesti kuonollaan kaveria leikkimään. Ihmeellistä, että ei purrut. 
3kk. Vatsa ripulilla ja oksentelee, syy Nam kakkaa, kompostia, kuolleita päästäisiä ja kiviä. 
6 kk. Aksu varasti sylistäni nuppineulatyynyn ja nyppi neuloja yksitellen tyynystä syöden yhden metallipäisen neulan. Ensimmäinen nukutus ja kuvaus, onneksi neula tuli itsekseen ulos, mutta ilmeisesti vaurioitti toista nielurisaa. 
7 kk. Aksu päätti, että hän tarvitsee lisää virtaa ja varasti poikien pöydälle jättämät vitamiinit. Oli siinä upeaa aivotyötä irrotella laatasta yksitellen parisen kymmentä herkkuja. Kun tulin kotiin lattiat lainehti ja Aksu oli erittäin vilkas seuraavat kolme päivää. 
7,5 kk. Autojen jahtaaminen, mitä isompi ja kovempaa kulkeva sitä parempi. Onneksi Aksu oli ensimmäisellä kerralla kiinni, joten onni oli matkassa
8 kk Aksu sairastui kennelyskään. Mikä siinä, toinen yskii ja köhiin , mutta ruoka ja vesi maistuu ja energiaakin riitti tavalliseen tapaan. kolmannen antibioottikuurin jälkeen Aksulta leikattiin nielurisat, koska toisessa risassa oli haavautumia ja polyyppi eli hyvälaatuinen kasvain.

Vauhdikasta eikö totta!