Meillä ei oikein ole mitään uutta tapahtunutkaan. Aksu nyt toilailee omiaan ja Remo on vielä hieman huonossa kunnossa vaikka edistystä on nyt hieman tapahtunut. Turkki on edelleen hieman huonossa kunnossa, paino on ilmeisesti tasaantunut, mutta ei ole noussut samaan kuin ennen. Jalat ovat alkaneet oireilla, mutta niinhän ne ovat aina oireilleet talvella enemmän.

Aksu taas, on ihan oma Aksuni. Se nyt on parantunut, mitä tuossa yksi päivä oksenneltiin kunnolla. Mutta mitä menee takiaisia syömään. Meillä kevythäkki on saanut aivan uuden käsityksen. Matkustustarkoitukseenhan se on tarkoitettu, mutta tarvitseeko sen seilata ympäri kämppää. Nella-kissaa edelleen jahdataan, mutta välillä se on aivan molemminpuolista. Poikaa edelleen retuutetaan housunlahkeista, mutta sekin on vähentynyt. Edelleen jätkä kuvittelee olevansa maailman napa, joten kaikki ihmiset ovat vain häntä varten. Nyt ollaan keksitty, että television edessä istuminen on paras huomion paikka.

Saa nähdä mitä kakara keksii, kun menee tuossa helmikuun lopulla appiukon kanssa mökille viikoksi. Täytynee mennä tekemään mökki Aksu-turvalliseksi, siellä nimittäin on melkoinen määrä tosi kivaa tavaraa pöydillä ja lattialla. Tunnetusti kun tuo keksii ne kaikkein vaarallisemmat ja ikävä sitä olisi eläinlääkäriin kesken kaiken mennä. Se paikka kun on melkoisen tuttu. Tosin saadaanhan me vastinetta koiraverolle, joka täällä on 80 kahdesta koirasta. Tuo kunnallinen eläinlääkäri kun on melkoisen hyvä ihan perustarpeisiin. Onneksi mökillä on parivuotias leikkikakara ja saa olla vapaana. Me olemme menossa ilman eläimiä lappiin koko perheen kanssa. Ja täytyy sanoa, että on tuossa hakemista eläinten hoitoa varten. Mitäköhän siitä seuraa, kun kanat ja kukko tulee. Juu, kanit saa seuraa ja me munia. Kyllä siinä samalla siivoaa ja ruokkii pari suuta enemmän, kun päivittäin pari kertaa täytyy kuitenkin kanien luona käydä. Häkit ja tila on kuitenkin valmiina. Ja saahan Aksukin kesällä paimennettavaksi kanoja, kun vapaana ne kuitenkin meidän ollessa pihalla tallustaa. Tosin olen minä haaveillut jo pitkään parista kesäkaritsasta. Nyt ne olisi vielä saatavillakin. Tuonne alapihalle, kun olisi helppo rakentaa aitaus ja vajakin on valmiina... Täytyyhän lammaskoiralle olla lampaita. En tiedä, hullu minä kai olen.

Samoin meille on ilmeisesti tulossa kolmas kissa, kaverin kissa saa poikasia ja kun mieskin suostuu niin onhan se pakko. Joten meidän perheeseen kuuluu kohta 15 jäsentä. Se on kuitenkin vähän, kun ottaa huomioon, että ystävälläni on kolmessa vuodessa kasaantunut eläimiä hmm. kolme kissaa, koira, kaksi kania, kolme lammasta, pässi, 7 vuohea, pukki, kaksi ankkaa, seitsemän kanaa ja kaksi kukkoa. Mitä niitä nyt on 30, joten meidän eläinmäärä on hyvin vähäinen. Ja lisää on kuulemma tulossa, kun vuohet ja lampaat saa vauvoja ja taitaa tuolta tipujakin tulla...

Meillä Aksulla on alkanut ilmetä hieman huonoja tapoja kuten haukkuminen, lenkillä vetäminen, vieraiden koirien perään vetäminen, pöydältä varastaminen ja roskien levittäminen. Kahteen viimeiseen kakara on saanut hyvän opetuksen Remolta. Juu tuossa yhtenä päivänä vietiin pöydältä purkillinen hunajaa ja kaikki oli mennyt. Liekö flunssaa liikkeellä. En minä noita vielä huolestuttavina pidä vaikka kyllähän siinä hiomista on.

Toisaalta on niitä hyviäkin puolia, Aksu tottelee ulkona vapaana ihastuttavasti. Kutsuttaessa tulee heti luokse vaikka sitten tulisi koira lähettyville. Minun käsky edelleen toimii todella hyvin ja tavarat pudotetaan suusta välittömästi, eilen tuli lenkillä kokeiltua kun herra löysi ruisleivän palasen. Samoin pesuhuoneeseen ei mennä vaikka ovi olisi auki ja kissanruuat ihastuttavasti näkyvillä. Myös poikien huone saa olla rauhassa, mikäli minä tai mies ei ole siellä. Minkäänlaista pomottelua ei herra harrasta ja totteleminen on upeaa, mutta tuo muisti vaan pätkii ja sitä tulee hölmöillyksi melkoisesti. Samoin onhan tuo aina valmis tekemään sitä mitä sanotaan.

Nyt olemme päässeet kunnon lenkeille. Vihdoinkin, vielä on sen verran vähän lunta maassa, että lumikenkiä ei pääse testaamaan, mutta toisaalta pystyy kulkemaan metsässä. Sunnuntaina on viimein hakutreenit ja ne tulee tarpeeseen.

Tokoiltu ollaan rauhakseen, pitäisi kai ottaa itseään niskasta kiinni. Nyt jo ollaan edistytty melkein samalle tasolle kuin ennen sairautta, vieläkin saa hioa puhtaita liikkeitä. Mutta silti. Nyt alkaa olla nouto jokseenkin kohdallaan. Tuo irrottaminen niin vaikeaa tai ei sentään. Mutta sitä kun yleensä lällätellään puolen metrin kohdalla, että enpäs anna. Hauska huomata, että Remon kisukehoitus on aksulla heitetään. Innokkaasti sitä lelu haetaan ja tuodaan, että heitä nyt sitten. Vauhdikkaasti mennään perään ja tuo käskyllä tullaan yhtä vauhdikkaasti. Nätisti tuo istuu ja paikka käskyllä pysyy paikalla, jos heittää lelun tarpeeksi lähelle. Tuota nyt ollaankin harjoiteltu. Samoin eteen ja vapaa-käskyä. Vapaa on tosi helppo opettaa, kun seisottaa herran, heittää lumipallon ja samalla sanoo vapaa. Vitsi nuo lumipallot on kivoja, mutta onneton sitä ollaan ottamaan kiinni. Eihän tuo edes suusta pudottaessa saa napattua.

Ja ai niin, pari päivää sitten Aksu oppi viimein nostamaan koipea! Johan sitä odotettiin, nimittäin etutassut ovat olleet useamman kerran suihkun tarpeessa.

No jossakin Remo on sentään parempi. Meillä kun vanhukselle on tullut uhmaikä. Hemmetti, kun pihalta ei meinata millään sisälle tulla. Samoin ei sisälläkään tunnu perille menevän. Onko tuolla herralla kuulo mennyt vai onko se vain valikoitua kuuloa.