Olinpa minä tyytyväinen kun tulimme hakutreeneistä. Kunnolla tuo käytti nenäänsä ja malttoi olla kauniisti lähdössä ja pari kertaa sieltä tuli haukkukin. Tämä olikin sitten ensimmäinen kerta. into on edelleen ihailtavaa, siinä missä tokossa keskitytään rauhakseen työskentelyyn niin hakuilussa vauhti on ihailtavaa eikä tuota harhailua juurikaan ollut. Tosin tällä kertaa halusinkin ottaa helppoja pistoja, ihan sillä että saadaan todella onnistunut treeni.
Kyllä Aksusta tulee vielä hyvä hakukoira. Mutta miten saan toisen olevan hiljaa autossa. Se meteli, mitä Aksu pitää autossa on jo naurattavaa, vaikka en tiedäkään itkisinkö siltikin. Nyt sitten jo ulvotaan, ilmeisesti vinkuminen ei kuulu tarpeeksi ja haukkuminen ei ole riittävää.
No pitäähän sitä koirassa olla jokin vika, mutta Aksulle niitä on siunaantunut hieman enemmän. Liekö taas peiliin katsomisen aika.
Kommentit