Oli meidän pikku herra sitten ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kunnon kurssilla, jossa tehtiin tunti töitä kymmenen koiran ryhmässä. Kyllä minä hermoilin, olin aivan varma, että ei toisella ole korvia lainkaan. Mutta kumma poika tuo on, kun aletaan treenaamaan niin silloin tehdään täpöillä töitä.

Ei mulla oikeastaan ole mitään valitettavaa koko treeneistä. Onhan noita epäpuhtauksia ja osa liikkeistä tarvitsee käsiapuja tai sitten jostain syystä kontakti herpaantuu hetkeksi. Mutta 90% tosi upeaa suoritusta. Ja tuo into ja keskittymiskyky. Jos jotain pitää sanoa, niin jostain kummansyystä pariin otteeseen maahan ei menty ensimmäisestä käskystä. Tosin osa ajasta satoi kunnolla ja asvaltti oli märkä, johon Aksu ei ole tottunut. Me ollaan treenattu hiekalla tai nurmella. Joten ei kai pidä valittaa.

Mitäköhän, liikkeestä istuminen meni hyvin, tosin jouduin pysähtymään ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla hidastamaan. Liikkeestä maahanmeno meni ensimmäisen kerran lennosta! En edes pysähtynyt, kun tajusin, että toinenhan putoaa maahan nätisti. Liikkeestä seisomisessa edelleen pysähdyin kokonaan ottaen puoli askelta. Toisella kerralla pysähdyin ja otin pari askelta. Hienostihan tuo jäi seisomaan. Pariin otteeseen tunnin aikana otimme lyhyitä seisomisia eikä ylimääräisiä askeleita tai istumaan menoja ollut. Kai tässä pitää malttia ottaa, jotta epävarmuus lähtee. Niin minulta kuin Aksulta. Paikallaanolo ja luoksetulo oli ihan jees. Seuraamiset kiinteitä ja lähes puhtaita. Pari kertaa taisi jokin toinen koira häiritä, mutta sitäkin vain vilkaistiin ja jatkettiin töitä. Vasemmalle kääntymistä en ottanut, olisi kai pitänyt.

No, päivän aihe oli noutaminen, meidän heikko lenkki. Mutta kyllä se hienosti alkeista meni, saatiin hyvät ohjeet ja kai se pikkuhiljaa siitä... Taina katsoi hampaat ja Aksu ei reagoinut mitenkään! Upea juttu. Ja vielä upeampi oli se, että jätin Aksun odottamaan yksin ja kävelin nurkan taakse. Toinen vain odotti valppaana aivan rauhassa ja hiljaa! Tätä onkin odotettu. Vielä kun pystyisimme ohittamaan koirat rauhallisesti.

Ja treenin jälkeen Aksu oli väsynyt, mutta niin taidan olla hieman minäkin.