nyt ollaan otettu ihan lenkin ja ulkoilun yhteydessä pieniä pätkiä mitä milloinkin. Tuli nimittäin huomattua, että herralla alkoi olla puuduttavaa käydä kentällä kolmena peräkkäisenä päivänä. Nyt sitten ollaan ulkoiltu ja mietitty mitäköhän jatkossa.

Nimittäin kai sitä tässä ollaan hullunrohkeita tai muuten vain liiankin itsevarmoja. Ensimmäiset kisat sitten on 23.5 Mäntässä. On tässä sentään 5,5 viikkoa aikaa. No nyt sitten onneksi alkoi pikkuhukkien tokotreenit kerran viikossa ja onhan meillä tuo "personal traineri" käytössä. Eikö ne ole muotia. Ja nauroinhan minä, että jos näyttää, että ei pärjätä niin jostain kumman syystä minulle nousee 39 asteen kuume edellisenä päivänä tai Aksulla tulee kennelyskä. Eihän silloin voi muuta kuin peruuttaa koko kisa.

Aina pitää olla takaportti. Nyt ainakin näyttää taso siltä, että paljon on vielä tekemistä. No onhan tässä edistystä tapahtunut, mutta silti.

Tänään tuli sitten testattua luonnetestiäkin varten, että kelkkatestistä tuskin tulee ongelmia. Aksua kun ei ilmeisesti nuo äkilliset räminät paljon häiritse, ei edes jos minä pelästyn kunnolla. Nimittäin oltiin lenkillä sähkölinjojen kohdalla, kun yht'äkkiä jääpaloja tippui alle metrin päähän ja kunnon vauhdilla. Onneksi ei osunut päälle, koska silloin olisi sattunut ja kunnolla. Aksu vain hypähti ja katsoi minua valppaana, että pitäisikö tässä huolestua. Minä kun onneksi sanoin liiankin reippaasti, että mennään vaan niin pikkuherra jatkoi touhottamistaan. No meidän säkällä vähän ajan päästä iski toiset jäät taaksemme, mutta niitä ei edes juuri reagoitu. Mieletön poika ja mielettömät hermot! Niistä on vielä hyötyä.