Taitaa olla Remolta pitkät lenkit sitten takanapäin. Vaikka se kuinka niitä rakastaa niin keskiviikon parin tunnin metsälenkin jälkeen Remo oli todella kipeä. Ensinnäkin jo lenkillä hengitys alkoi jälleen rohista. Kai tuo pitää eläinlääkäriin viedä hengityksen ja jalkojen takia, etenkin, kun ruokahalu on mennyt. Se voi tosin olla tuosta ilmastakin. Menkööt samalla, kun Aksu ottaa rokotuksen. Huoh... Me olemme varmaan eläinlääkäreiden lempipotilaita.

Lenkin jälkeen jälleen riiputettiin vasenta etujalkaa koko ilta. Ja voi sitä huokailua, eihän Remo enää pääse kunnolla makaamaan. Siinä se pyörii kolme-viisi kertaa ympyrää, kunnes rojahtaa maahan ja huokaisee raskaasti. Lenkin jälkeinen ilta ja seuraava päivä sitä sitten huokailtiin joka toisessa välissä. Kun hieroin Ukkoa näki kuinka sattui, mutta myös teki hyvää.

No onhan tuo osoittanut jo alle puolen tunnin metsälenkkien olevan liikaa. Joten omaa tyhmyyttään, että otin edes pidemmälle mukaan. Mutta voi sitä nautintoa, kun Remo saa jolkotella mukana, vaikka vauhti hiipuu ja hengitys on todella raskasta niin onhan nuo tärkeitä hetkiä ukolle. Nyt olemme aika paljon tehneet sitä, että käyn molempien kanssa pienen lenkin, jonka jälkeen vien Remon sisälle ja lähden uudelleen Aksun kanssa. Mutta se kun on niin kova pala, että kuljen Aksun kanssa.

Voi meidän Remo parkaa, oikein pahaa tekee katsella toisen vanhenemista ja sairautta.