Joku meni taas vaihtamaan viime yönä koirani. En tiedä miten se oikein tapahtuu, mutta tänään Aksu oli taasen ihana itsensä. Jessus on kiva työskennellä silloin, kun kakaralla on motivaatio ja halu tehdä jotakin. Aamusta menimme Mimmiä katsomaan. Hienosti ne riehui eikä Aksu käynyt liian kuumana. Kävimme pitkällä lenkillä ja samalla tuli talviturkkikin kasteltua. Uiminen on näköjään kivaa. Parasta reissussa oli se, että Aksu ei piipannut hajuja ja vetäminenkin oli vähäistä. Ja voi tuo tottis. Mikä into ja kontakti. Kaikki tehdään just eikä melkein.

Mutta sitten päivän teemaan. Tosiaan meillä oli raunion alkeiskurssin viimeinen kerta. Ensin luonnollisesti ammuttiin ja tällä kertaa Aksu malttoi odottaa suht rauhallisesti. Sitten meidät heitettiin pihalle, kaikki kolme, jotka pääsivät paikalle. Saimme tietää, että meille on järjestetty raunio A-koe kahdella maalimiehellä, jotka olivat valmiina piilossa. Toki se oli koiran tason mukaan ja kaikki palkkaukset oli sallittuja.

Meidän esittäytyminen oli vähän niin ja näin. Aksu nyt ei ole tottunut höpöttelemään raunioiden reunalla vaan käydään suoraan asiaan. Hävetti toisen huutaminen, keskity siinä sitten etsintäsuunnitelman tekoon. Se olikin sitten enemmän kuin surkea esitys minulta. Nimittäin kun minä lähetin koiran etualalle Aksu sai hajun jo kauempaa alueelta. Minähän en tiennyt missä maalimiehet olivat, joten ei kun etsintäsuunnitelman vaihto ja juoksu koiran perään. Sieltähän se löytyi.

Kun kerran olin vaihtanut etsintäsuunnitelmaa niin totta kai piti ilmoittaa mitä seuraavaksi. Eli tarkoitus oli tarkastaa oikea etunurkka. Mutta Aksu päätti mennä vasempaan etunurkkaan suoraan maalimiehelle. Ei kun taas piti kiljaista vaihdan etsintäsuunnitelmaa. Kokeessahan se on onneksi sallittua. Kolme minuuttia meillä meni, se oli mielestäni aika hyvin.

Kyllähän tuo koiran hallinta edelleen ontui, mutta nyt meni paljon paremmin. Samoin nyt ei ollut sijaistoimintoja tai juoksemista. Herra kun sai mielestäni jolähetysvaiheessa hajun vaikkakin paikallistamisessa kesti aikaa. Palaute oli hyvää vaikkakin minun erikoiselle etsintäsuunnitelmalle ei lämmetty. Sitä kun on itsenäinen koira. Aksu sai kehuja hyvästä hajuaistista, siitä, että ei turvaudu minuun ja taistelutahdon ansiosta ei luovuta vaikeissakaan tilanteissa. Hieno poika, hieno testi. Tähän oli hyvä lopettaa.

Kesäkuun lopussa sitten saamme tietää pääsemmekö jatkokurssille. Elokuussa sitten jälleen, jos hyvä säkä käy. Ei sen puoleen hieman olen toiveikkaana, nimittäin mielestäni Aksu on omimillaan raunioilla, se kun rakastaa etsimistä ja itsenäistä työskentelyä. Jännityksellä odotamme ja toivomme, että parin vuoden päästä sitä saa pimeässä yössä, rankkasateessa risukoissa rämpiä useita tunteja väsyneenä ja kylmissään toivoen, että emme löydä ainakaan ruumista. Kuullostaapa hyvältä... Mikäköhän masokisti minussakin elää.

Tuota pitää miettiä, miten saan Aksulle ohjattavuutta lisää. Se häiritsee kovasti, jospa tuosta naksusta olisi hyötyä, sitten kun sellaisen saa hankittua. No ei ole kirjakaan luettu vielä...