Tänään jo ehdin soittamaan eläinlääkärille, että pitäisikö herrasta ottaa viljely, kun kovasti on taas alkanut tuoksahtaa. Ilmeisesti ei ole huolta, kun haju voimistuu hihnalenkin ja treenien jälkeen, mutta on laimea kotipäivinä. Joten minun pitää kai tottua Aksun miellyttävään ominaishajuun ja Aksun päivittäisiin tarkastuksiin. Pitäisiköhän ottaa joku hauska sana ja opettaa tuo itsensäpaljastajaksi...

Mutta kun hajun haittavaikutukset on melkoiset. Tokosta en viitsi edes puhua, onneksi kurssilla oli viikon tauko. Käyttäytyminen yleisillä paikoilla on lähinnä hävettävää. Missä on minun koirani ja kuka meni vaihtamaan sen tuollaiseen tapaukseen? No nyt sitten kävi niin, että raunioillakin keskittymiskyky niin etsinnässä kuin odotuksessakin on alkanut kärsiä. Eihän tuota ampuakaan rauhassa voinut, kun jätkä sätki joka äänestä. Enää en ota syitä niskoilleni, että en ole sosiaalistanut poikaa. Jos jonkun niin etsinnän tuo jätkä on hallinnut täysin. Samaa ei oikein voinut sanoa eilen.

No kyllä ne kaikki ukot löytyi, kuulemma ihan hyvinkin. Mutta kun kakara nyt nautti tehdä kunniakierroksia ja juosta vain elämäninnosta. Eikä nuo korvatkaan oikein toimineet, samoin pitikö merkkailla joka paikka. Eli siirryin ensimmäisen ukon jälkeen suosiolla siihen, että otin Aksun naruun maalimiehen ja seuraavan lähetyksen välissä. Tuntui tosiaan olevan pallo hiukan hukassa. Täytyy myöntää, että tällä kertaa saimme aika kiitettävästi ei niin kiitettävää palautetta. Yritä siinä sitten selittää, että joo kuukausi sitten koira oli hallinnassa ja toko onnistui hyvin. Onneksi Aksun ikä antaa paljon anteeksi tai sitten ei.

Jos jotain voi kehua niin yllättäen ketteryysosion pöydät onnistui ensi kerralla hyvin.

Huomenna onkin sitten raunioiden viimeinen kerta...