Siis Aksun osalta. Johan siinä meni aikaa, mielettömät 4 kuukautta ilman eläinlääkäriä. Eivätkä ne vieläkään antaneet kanta-asiakaskorttia vaikka yritinkin vihjailla...

Juu pojalla oli sitten esinahantulehdus. Ihmekös ettei nuo maahanmenot ja hyppimiset kiinnostaneet ja keskittymiskykykin oli heikoilla. Eikä tuo motivaatiokaan noiden takia mikään huippu ollut.

Tiistaina kuitenkin menimme tokokurssille, sillä mentaliteetillä, että tehdään mihin innostutaan ja jätetään makuuttamiset täysin pois. Ihmeen hyvin menikin. Hieman levotonta meno oli. Mutta seuraamiset ja seisomiset tuntui olevan hyvinkin mieleisiä. Pari päivää, kun on tehty vain kivoja juttuja niin se tuolle työnarkomaanille on kelvannut enemmän kuin hyvin.

Mutta ihan oikeasti, koska minä opin lukemaan tuota koiraa. Aivan selkeästi olisi pitänyt tajuta, että jokin on vialla, kun herra yritti muutamaan otteeseen selittää. Mutta kuka sitä vehkeitä osaa mennä kaivelemaan, jos toinen ei vielä niitä ihmeellisemmin nuoleskele. Nyt sitten tuleekin ronkittua toivottavasti koko vuoden tarpeet kerralla.

Meiltä sitten missikisat jäi kokonaan, mutta kyllähän sen tietää, että komein uros tuo on koko pitäjässä. Maakunnassa, jos Aksulta kysytään. Tänään sitten saimme Griffonin pennun Nanan luoksemme viikoksi koko perhettä ilahduttamaan. Tosin Aksuhan olisi rakastanut toisen kuoliaaksi. Tyttöparka pelkäsi tosissaan kiihkeää poikaamme. Ehkä huomenna jo nuorta paria voi pitää samassa tilassa jopa vapaana.