Voi noita kahta, ne ovat kuin paita ja peppu. Aksu antaa pikkukirpun määräillä ihan miten tykkää, makaa päällänsä, jos toinen niin haluaa. Kyllä ne painii, tauotta, hyvä kun nukkua malttaa. Paini on tosi nättiä, lähinnä nyt toisen jyystämistä. Mitä tuollaiselta parilta voi muuta odottaa. Nana kun on pienempi ja hintelämpi kuin Aksu meille tullessaan.

Minua hämmästyttää Aksun rauhallisuus ja maltti. Parasta tuossa kaikessa on se, että alusta asti jos minä kutsuin Aksua niin herra tuli heti vaikka kuinka pikkuinen olisi kiinnostanut. Ilmeisesti nuo siedätyshoidot ovat tepsinneet.

Kaikkein naurettavinta on se, että kun nuo kaksi alkoi leikkiä niin Nella-kissamme (jota Aksu on kiusannut pienestä pitäen) menee väliin puolustamaan kiusaajaansa. Nyt parka seuraa vihasena pariskunnan menoa. Liekö mustasukkaisuutta ilmassa?

Kakaramme on onneksi tervehtymään päin. Loukkaantunuthan se meille on päivittäisistä pesuista ja pahanmakuisista lääkkeistä. Herra jestas sillä on voimaa, kun väkisin joutuu paikallaan pitämään. Nöyryyttäväähän se on, kun sellaisia aineita sisälleen saa...