Kyllä tässä treenien osalta on hieman laiskoteltu. Aksu vaikutti oudon vaisulta maanantaina. Otimme parit lyhyet treenit, mutta jotenkin minusta tuntui, että selkä vaivaisi nuorta herraa. Itse yritin hieman rentouttaa selkää, mutta hyvä kun Aksu antoi siihen koskea. Tiistaina sitten Taina hieroi Aksun ja totesi, että selkä on täysin jumissa takaa. Hyvin se ilmeisesti aukesi, sillä toinen nukahti täysin reporankana hieronnan jälkeen. Enhän minä toista raaskinut herättää, joten meidän Kyötikkälän treenit sitten jäivät väliin.

Keskiviikkona sitten kuitenkin raahauduimme pikkuhukan kurssille. Yllättäen Aksun työinto oli kohdallaan vaikkakin hyppyjä se ei juurikaan suostunut tekemään. Enkä yhtään ihmettele. Kuitenkin treenasimme aihetta kahdella laudalla ja sekin oli Aksun mielestä liian korkea. Ilahduttava kehitys oli se, että makuutin eri mittaisia aikoja samalla, kun toiset koirat liikkuivat. Hyvää häiriötä, jonka kakara kesti yllättävän hyvin. Mutta tuo huutaminen, se on huipussaan. Kärsimättömyys kunniaan.

Torstaina lähdin Helsinkiin ja poikia tuli ilahduttamaan Misti ja Manta. Meno oli kuulemma riemakasta ja kauhuikseni kuulin, että Manta oli avannut ulko-oven ja koko koiralauma vietti railakkaan perjantaipäivän pihalla temmeltäen. Olivat nuo naapurissakin käyneet, mutta hienosti olivat totelleet. Remo oli kuulemma yrittänyt komentaa muita pihalle, mutta eipä nuo kuunnelleet vanhusta. Onneksi ei mitään sattunut!!!

Lauantaina mentiin sitten tyttöjen kanssa tokoilemaan pitkästä aikaa bortsuporukan kanssa. Olin aivan varma, että nyt menee huonosti, kun toinen on ihan ylikierroksilla. No kyllä tuo kummasti rauhoittui ja Jonna lainasi suihkepulloonsa, jossa oli etikkavettä. Ei tarvinnut kuin kahdesti ruiskasta haukusta niin jo auttoi se, että pullo oli kädessä. Otettiin paikallamakuuta rivissä. Kovin levoton Aksu oli, vinkui, kääntyili, mutta pysyi maassa. Kunnes itse puolentoista minuutin kohdalla tein sen virheen, että makuutin Aksua vaikka Jonna menikin palkkaamaan ja vapauttamaan vieressä makaavan Eemelin. Aksu nousi jojona ja en loppuviimein kyennyt nollaamaan liikettä riittävästi. Joten se siitä. Jonnan treenatessa otimme uudestaan kaksin paikallamakuun, hienosti tuo pystyi kestämään tämänkaltaisen häiriön. Ehkä taas vaadin liikaa uudessa paikassa uusien koirien kanssa.

Itse meidän osuus meni kohtuudella. Seurautin tällä kertaa namien avulla. En edes viitsinyt yrittää välipalkkausta, joten herra seurasikin enemmän nameja kuin minua... Keskittymiskykyä ei valitettavasti löytynyt. Välillä oli upeaa työtä, mutta välillä aivan onnetonta. Otimme luoksetuloharjoituksia. Aluksi otin Tainan avustaessa lelulla innostaen. Kutsuin ja kun Aksu oli lähellä vapautin heittämällä lelun. Sen jälkeen otin perinteisen luoksetulon. Vitsi mikä vauhti, etanakin menee nopeammin. Harjoittelimme paria uutta keinoa nopeuttaa liikettä. Siitä kakara meni sekaisin, mutta luulen, kun alamme toistaa uutta tapaa niin se ehkä voisi jopa tepsiä. Eli Jonnan vinkin mukaan, jätän Aksun normaalisti istumaan, kutsun ja lähden lelun kanssa juoksemaan karkuun, kun Aksu saa kiinni niin heitä lelun kauemmaksi. Saa nähdä sitten.

Itse en treeneihin ollut kovin tyytyväinen, no se täytyy myöntää, että kun ottaa huomioon uuden paikan ja uudet koirat niin yllättävän hyvin Aksu sitten pystyi keskittymään. Ehkä tämä tästä.

Saammekin tässä jossain vaiheessa uusia upeita kuvia Miikulta. Niitä odotellessa paistattelemme päiviä ja ehkä huomenna saan vihdoinkin tehtyä jäljen tuolle. Jotain muutakin kun tokoilua tässä voisi pikkuhiljaa tehdä.