Viime yö kahdesta kuuteen tuli vietettyä Kaukajärven rannassa vahtimassa kanootteja. Hullun hommaa, mutta meillä oli oikeastaan hauskaa. Ilkan (pelastuskoirista) ja koirien kanssa tuli treenailtua jälkeä, juteltua koirista ja yhdistyksestä samalla kun Aksu sai juosta puolivuotiaan Lassin kanssa. Jälkeä kokeilimme ottaa ihan sillä periaatteella, että Aksu vainuaisi pelkästään minun jalanjälkeni ja saisi rasiasta palkan. Eli vainuaisi puhtaasti ihmisen jäljen. Periaatteessa ihan mielenkiintoinen kokeilu. Pitää pureskella asiaa ja miettiä. Ongelmana on se, että jäljestäminen on epäpuhdasta. Kuulemma toistoilla tuon saa korjattua ja kyllä Aksu homman tajusi, useita pieniä toistoja tuli siis otettua, tunnin vanhenneella jäljellä. En tiennytkään, että jälki on voimakkaimmillaan tunnin jälkeen. Sitä ennen haju kun pyörii ilmassa ja se estää etenkin ilmavainuista koiraa keskittymästä jäljestämään.

Saisi tehtyä, jotakin kaksistaankin. Ja toisaalta, nykyään yli puolet etsinnöistä on taajamaetsintöjä, joissa ei hausta ole apua. ID-jälki kuullosti erittäin mielenkiintoiselta. Siis koira etsii tiettyä ihmistä, josta vainu annetaan hänelle kuuluneesta esineestä. On kuulemma vain hieman hankala opettaa...

Erittäin hyvät ohitusharjoituksetkin saimme tehtyä. Kävelimme edestakaisin koirien kanssa, vapaasti seuruuttaen. Aluksi herralla oli suuria vaikeuksia keskittyä, mutta jotenkin tuo leipääntyi ja tajusi, että näin kuuluu mennä. Tosin 7-vuotias Leevi oli äärimmäisen hyvä treenikaveri, se kun ei välitä tuon taivaallista Aksusta ja hyvä kun päästää lähelle.

Samoin otimme pientä tokoa melkoisen huonolla menestyksellä. Ei tainnut olla kolmen aikaa yöllä, juuri riehuneen koiran kanssa oikein otollinen hetki keskittyä johonkin tavanomaiseen. Paremmalla menestyksellä onnistuimme lauantaina, kun kävimme kentällä katsastamassa olisiko siellä ketään muita. Taitaa heinäkuu olla aika huonoa aikaa, saimme siis treenata lyhyesti ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Teki kyllä hyvää vaikka harmittaa, että nuorelta herralta on mielenkiinto seuraamiseen mennyt melko hyvin. Välillä innostuu ja sitten taas herpaantuu. Taitaa olla aika ottaa lelupalkka namien sijaan.

Muutoin täällä on tänään rauhallista, mitä nyt nuo kotkot tepastelee terhakkaana pihalla. Kovin ovat seurallisia, hyvä kun ei sisälle tule ikkunasta. En tiennytkään, että kanatkin kesyyntyvät ja etenkin kukko olisi noin ihmisten perään. Pikku hiljaa pitäisi totuttaa koirat ja kanat olemaan pihalla vapaasti. Hieman olemme jo harjoitelleet ja vahdin alla koirat osaakin olla kauniisti. Tuo meidän paimenkoira vain ei oikein ole tajunnut tehtäväänsä. Sen mielestä kun on paljon kivempaa juosta kanaa kiinni ja pusutella kunnolla, tuon jälkeen ei kakara ole saanut toteuttaa kieroutunutta luontoaan. Pitänee kai mennä Aksun kanssa paimennusoppiin...

Huomenna yrittäydymme raahautua pelastuskoirien tokotreeneihin katsomaan saammeko häiriötä tällä kertaa joko aikaiseksi tai treenaamisen avuksi.