Ei tässä kesällä nettiin näköjään ehdi. Jotakin olemme sentään harrastelleet vaikka täytyy myöntää, että tokoilu tökkii meillä molemmilla. Tosin kontaktia eri tilanteissa olemme harjoitelleet, jos vaikka tuo auktoriteetti minulla nousisi.

Kotipihassa maanantaina otin pari jäljenpätkää, koiran parhaaksi tietty paljain jaloin (onneksi emme aloittaneet jälkitreenejä aikaisin keväällä). Hienosti Aksu jäljesti pelkällä sukkamehun voimalla. Pari kertaa ensimmäisellä kerralla nenä meni harhaan, mutta toinen jälki meni mallikelvosti. Ehkä tuo tekniikka toimii. Ainakin ihmiselle se on paljon mukavampi tehdä. Tosin kuulin, että jotkut ovat kehittäneet jalkaan kiinnitettävän putken, josta nameja tiputtelee ilman kyykkimistä...

Samoin eilen tietty oli tuossa hakutreenitkin eilen. Neljällä tällä kertaa mentiin. Paikka nyt ei ollut kummoinen, tai oikeastaan maasto oli kamala. Mutta tajusin liian myöhään, että suunnittelemme maasto oli kilometrin patikkareissun päässä. Ja tämä meidän nuori herra olisi taatusti pilannut kaikkien treenit äänekkäällä intoilullaan, jos puuhun olisi kiinnitetty. Joten... Seuraavalla kerralla tuttuun maastoon tai paikan tsekkaus etukäteen.

Treenit meni meillä oikeastaan ihan kivasti. Tällä kertaa otettiin vain kaksi maalimiestä. Ensimmäinen perinteinen. Tosin minä luulin, että ukko on aivan keskilinjan alussa. Olin jo lähettämässä Aksua, kun katsoin, että koirahan on kääntynyt aivan toiseen suuntaan. Metrin verran liikuin ja vaikka näin Aksusta, että edelleen metsä on siltä kohtaa tyhjä niin tyhmänä menin lähettämään olettamastani kohdasta. Mutta hienosti Aksu korjasi ja meni suoraa maalimiehen luokse minusta välittämättä. Jotenkin minusta tuntuu, että tulevaisuudessa meidän tyhjistä pistoista ei välttämättä tule mitään...

Toinen olikin puhdas ilmaisuharjoitus lyhyellä ja helpolla haulla. Ensimmäistä kertaa oli tarkoitus, että minä menen maalimiehelle ja kun olen paikalla Aksu saa namin. Uhkarohkeana kun joskus pitää kokeilla, kuinka "valmis" tuo kakara on. Hienosti herra paukutti itsevarmasti vaikka kielletyn monta taukoa tuo piti. Mutta ei jättänyt maalimiestä eikä etsinyt minusta vahvistusta. Upea poika! Tähän oli hyvä lopettaa meidän urakka. Viikon päästä taas.

Paras palkka taisi sitten olla treenien loppu-uinnit. Miettikää nyt, viriiliuros kolmen nartun kanssa. Siinä oli pää mennä aivan sekaisin. Tietäähän nuo miehet, nämä ulkomaalaiset kaunottarethan niitä parhaita on. Vanhoista, kärttysistä akoista ei ole mihinkään, (tuttu Manta, kun pitää nuorta poikaa metrin päässä) ja nuo kainot tytöt on tylsiä. Ainoa vaan, että tämä ulkomailta tuotu kelpie ei oikein lämmennyt Aksuun. Mutta hienosti sulho jaksoi liehitellä Indin ärinöistä huolimatta. Mutta sen verran kohteliaisuutta oli, että ihan kokoajan ei kieli ollut toisen pepussa ja yhtäkään kertaa ei yritetty astua. No jossain vaiheessa sinnikkäinkin ihailija luovuttaa ja kiltimmät tytötkin nousevat arvoon. Bortsutyttö olikin aivan ihana. Kyllä sitä taas juostiin ja peuhattiin.

Mutta tulihan uitua ja otettua viimeisetkin virrat tai niinhän sitä luulee...

Tänään pidettiin ihan vapaapäivä. Mitä nyt harjoiteltiin ulkonaoloa kukon ja kanan kanssa. Yllättäen Aksu joutui vain kerran jäähylle. Remo ei kertaakaan, mikä oli äärimmäisen omituista. Kyllähän sitä piti seurata ja vahdata kanoja, mutta alan vahvasti epäilemään, että ei tuolla kakaralla ole paimenen verta suonissaan, tuo oli puhdasta uteliaisuutta.

Illalla kävimme Jojo-herran kanssa lenkillä. Voi poikaparkaa, kun voikin toista pelätä. Hyvä kun alussa uskalsi liikkua ja minun housunlahkeet toivat mukavaa turvaa. Mutta metsässä toinen rentoutui, kun pääsi Jojosta ohi niin luottamus vikkeliin jalkoihin oli ilmeisesti suuri. Kyllähän nuo painoi menemään, kun alkujännityksestä pääsi. Hauskinta oli, kun menin pihalta vielä taimia hakemaan niin Aksua ei enää portista sisälle saanut. Ei auttanut muu kuin autoon viedä ja enpä muista, koska Aksu olisi vetänyt autoon mennessä ja hypännyt salamana sisälle ja vieläpä ollut hiiren hiljaa sen aikaa kun minä olin poissa. Kylläpä Jojo oli tänään taas pelottava, jos Aksu ei olisi pitänyt varaansa niin ihan taatusti toinen olisi syönyt. Huvittava tapaus.