Minä kun jo luulin, että Aksu alkaa hieman järkevöitymään. Että sille olisi jo hieman kehittynyt itsesuojeluvaistoa. No ainahan sitä saa toivoa, eri asia on toteutuuko se. Ehkä meidän päätavoitteemme on säilyä hengissä aikuisikään saakka ja toivoa sitten, että ikä toisi hieman järkeä ja kaikki menisi hyvin.

Nimittäin Aksu karkasi jälleen. Tällä kertaa metsään. Ilmeisesti herra oli mennyt uimaan ja luultavammin ei ihan heti ollut päässyt ylös. Nimittäin sen verran väsyneenä ja surkeannäköisenä toinen kotiin tuli. Aivan normaali ojareissu tai uintireissu tuo ei ollut, sen näki käyttäytymisestä ja voinnista.

Yleensä Aksu tulee hyvin iloisena vastaan, ei siltä energiaa pois saa parin tunnin lenkiltäkään. Karatessaan ehkä hieman on katuvaisen oloinen, mutta ei näin. Nyt oli kadoksissa vain vartin ja lyhyt lenkki oli takana, joten jotakin oli tapahtunut. Sillä toinen oli todella uupunut. Hyvä, kun jaksoi kävellä, kun kutsuin pihalla. Makoili maassa ja pyöri ja pyöri. Ja kyllä nuoriherra oli likainen, sitä hiekan ja mudan määrää, en voi edes kuvitella missä se on ollut. Mahanalus ja kyljet olivat karmeat. 

Epäilen, että kakara on taas tapansa mukaan järven nähtyään hypännyt suoraan sen ihmeemmin miettimättä miten uinnin jälkeen ylös pääsee. Minä olen yleensä päästänyt Aksun uimaan vain luvan kanssa juuri tästä ihanasta taipumuksesta johtuen. Kieltänyt tiukasti itse menemästä, mutta mitäkö tuolle päähän menisi. Tuossa meidän lähellä olevassa rannassa on pari tosi pahaa paikkaa. Pari kertaa olen nuorenherran nostanut järvestä vahingon sattuessa, mutta ei niistä kokemuksista juuri varovaisuutta ole ollut. No tällä kertaa jokin sai Aksun lähtemään omille teille ja tässä tulos.

Mutta mitä sitä voi vaatia, kun ennen syntymää on hieman valuvikoja ja puutteita tullut. Nyt en tarkoita puuttuvaa pallia, en edes selkävikaa vaan itsesuojeluvaistoa. Sellainen kai on jokaisella elävällä, mutta Aksulla tuntuu sellainen puuttuvan. Eli jos vain jostain löytyisi keino, jota sitä voisi kasvattaa niin olisin äärimmäisen kiinnostunut. Joskus vain tuntuu, että tuossa pakkauksessa on aivan liikaa koiraa minun taidoilleni. Kun en oikein keksi, missä asiassa minun oikein pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mitä sitä on tullut tehtyä.