Kävimme eläinlääkäriä ilahduttamassa.

Varasin keskiviikkona ajan Niki-kissalle, kun tuo on alkanut kovasti mouruamaan öisin ja aamuisin. Onhan Nikillä ikääkin, 15-vuotta, mutta kovin on kissa pienentynyt ja laiskistunut. Kuivunuthan tuo oli, verta ei saanut neljännelläkään kerralla suonesta ja nahka ei palautunut. Niki nesteytettiin ja käskettiin antamaan tarvittaessa kipulääkettä ja lihalientä. Seuraavalla viikolla kokeillaan uudestaan ottaa verta, jos nuo maksa-arvot saisi katsottua. Munuaisia lääkäritäti epäili, se ei tiedä yleensä hyvää. Samalla vien Remon, jos tuo Carthopen piikki auttaisi noihin jalkoihin. Ne kun ovat alkaneet vaivata pahemman kerran. 

No meidän nuori herra päätti, että hän kanssa. Eilen alkoi toinen silmä rähmimään kunnolla ja tänään se oli pahempi. Niin Aksu jälleen sai antibioottikuurin... Kyllä tuo osaa.

No jotakin hyvää, uudet kanamme Aliisa ja Vieno ovat kotiutuneet oikein hienosti. Mitä nyt kukko on vieläkin aivan sekaisin, kun naisia tuli taloon. Näyttäisi ainakin noin ulkonäön perusteella, että kummatkin nuorukaisemme saivat äitinsä kotiin.

Treenaamisesta tulee Aksun kanssa taukoa, jotenkin on noi työt kasaantuneet...