ja valitettavasti jälleen katsojan roolissa. Kiva sitä oli kuitenkin seuran porukkaa nähdä, tiistain tokoiluihin kun emme ole päässeet pitkästä aikaa eikä sinne ole puoleentoista viikkoon taas mahdollista mennä. Eikä meillä kisoihin ole mitään asiaa ennenkuin noi hormonit ovat tasoittuneet. Aksu ottaa aivan liian paljon häiriötä toisista koirista. Mutta tulihan taas sosiaalistettua kakaraa (se on edelleen kakara niin kauan, kuin oppii käyttäytymään) ja katsottua Mistin suoritusta. Kyllä täytyy sanoa, että pahalta tuntui, kun jälleen ykköstulos avoimessa luokassa jäi jo toisen kerran yhden pisteen päähän. Täytyy sanoa, että minä olisin räjähtänyt kunnolla, lähtenyt nokka pystyssä autoon sanomatta sanaakaan tai purskahtanut itkuun. Onneksi Taina on hieman rauhallisempi ihminen.

Niin meidän suorituksessa eli kehän laidalla rauhassa odottamisessa on tapahtunut jälleen edistystä. Vielä Aksu piippaa, mutta tottelee kun komentaa, rauhoittui melko hyvin ja ei mennyt oikeastaan kertaakaan yli. Tosin alussa taisin saada hieman huomiota lähellä olevilta immeisiltä, kun tuli pari kertaa sanottua liian tiukasti. Mutta se auttoi ja Aksu muisti paikkansa.

Saimme hieman sivummassa pidettyä pienet tokotreenit, jotka menivät yllättävän hyvin ottaen huomioon, että tokoilut ovat jääneet hieman vähemmälle. Se kun joskus unohtuu. Tosin on tuossa kaikkea pientä tullut tehtyä, jäljen poljin tuossa yksi päivä. Hieman turhan vauhdikkaasti tuo otti lyhyen jäljen, jäi siinä lihapullat syötyä, mutta hyvin pysyi nenä maassa ja löytyi perille. No jos tänään yövalvonnassa jaksaisi polkea kaksi selkeästi pidempää jälkeä, jolloin Aksu ehtisi tajuamaan mitä tässä oikeasti tarvitsee tehdä. Minä hölmö sitten en tajunnut, että jälkeä ei koskaan pidä tehdä kotipihalle ja päästää myöhemmin koiraa vapaaksi. Ei oikein kai mennyt oppien mukaan, kun Aksu omatoimisesti ajoi jäljen kolme kertaa peräkkäin syöden loppu namipalat. Mutta hei. Aloitti aivan oikeasta paikasta, seurasi jälkeä täydellisesti ja lopetti oikeaan paikkaan ja palasi vielä kiertäen alkuun. Onhan se hyvä, että koira ei tarvitse ohjaajaa. Mutta ehkä me ei kuitenkaan enää tällä tavoin "treenata".

Samalla kerralla menin sitten ottamaan esineruutua. Meni hieman sekaisin poika parka, nimittäin jäljestys on sen verran uutta, että esinehakukin meni vähän jäljestyksen ja ihmettelyn puolelle. Eihän tuo oikein tajua, että esineet pitäisi noutaa minulle ja jos tuo niin pudottaa matkalla, joten päätin, että jaan osiin koko liikkeen ja oletan vain alussa, että esine pitää löytää maastosta ja kun se on löytynyt niin isot kehut ja treeni on siinä. Erikseen sitten otin noutamisen riehuttamisella. Ensin hetsataan, jonka jälkeen käskystä otin Aksun sivulle ja vein itse esineen näkyville ja käskin tuoda. Näin saan Aksun tuomaan esineen minulle pudottamatta sitä, kun varsinaista etsimistä ei tarvitse tehdä. Otetaan nyt kahden tutun esineen treenejä. Hain Miskan rikkinäisen rukkasen ja suksipidikkeen. Niitä Aksu saa vain esinetreeneissä, jos se hieman helpottaisi. En nyt tiedä onko tämä tekniikka järkevää, mutta tuo esineen yhdessä vieminen ei oikein toiminut vaikka kuinka innostaisin leikillä. En tiedä mitä Kaarina on torstain treeneissä mieltä, ehkä minä muutan mieltäni, jos oikein kovat moitteet tulee.

Tuli tuossa yhtenä päivänä treenattua sitten tokoakin. Pitkästä aikaa. Aloitettiin noudolla. Se menee jo hienosti. Aksu odottaa nätisti vieressä ei karkaa kun heitän kapulan. Hakee ja tuo sen pudottamatta. Sen verran helpotan noutoa, että lähden itse taaksepäin ja houkuttelen kutsumisella. Tuo nouto, kun nyt on taas virkamiestyyliä, vauhtia en voi näin opetteluvaiheessa edes vaatia ja vieläkin on riski tiputtamiseen. Seuraamiset kääntymisellä toimii melko hyvin, paikalla makuu on ihan jees ja tällä kertaa oli oikein iloiset liikkeestä maahan menot. Kaukokäskyjäkin tuli treenattua, ne kun yllättäin ovat melkeinpä suosikkiliike.

Perjantaina aloitin ilmaisutreenit aloitin sillä, että istuin maassa purkki kädessä ja Aksu sai vain haukkumalla sarjan namin. Pitkää pätkää tuo ei kestä, mutta yritän nyt saada varmuutta noihin lyhyisiin sarjoihin ja sen jälkeen alan vaatia pituutta. Sitten kun minun kanssa toimii niin otetaan vierailla samaa treeniä. Aikaisemmin nämä auttoivat ilmaisuun tosi paljon, tässä kun en oikeastaan vaadi yhtään mitään vaan kun purkki on näkyvillä ja minä istun maassa niin kummasti metsässä Aksu yhdistää asiat.

Lauantaina pyörähdettiin bortsujen tokokentälläkin. Tosin vartin odottelun jälkeen olin aivan varma, että ei tänne ketään tule ja sovin jo kaverin kanssa treffit kun ensin tuli Eve ja sitten Heidi upean pienen bortsuvauvan kanssa. Otimme nopeasti pienet ohittelut, jotta pentu hieman sai häiriötä toisesta koirasta. Harmi juttu, että treenit jäi tosi pieniksi, mutta toisaalta tekee ehkä hyvääkin joskus viedä kentältä pois, ennen kuin mitään oikeastaan tapahtuukaan.  

Tänään menemmekin yövartiointiin Niihamaan. Yhdeksästä seitsemään pitäisi pysyä hereillä, onneksi vuoro on sen verran helppo, että voin käydä saunassa ja tehdä töitä lämpimässä mökissä. Tosin ollaan me pihallakin, jos jaksaisi treenata. Ei ainakaan viimeksi yön valvomiset häirinneet, mutta silloin meillä olikin treeniseuraa. On sitä ihminen hölmö, kun menee tälläistä lupaamaan, mutta kai se, että kukaan muukaan vuoroon suostunut. Seuraavasta viikosta tuleekin sitten kiireinen. Ti haku, ke toko ja to jälki ja kai sitä lauantainakin pitäisi bortsujen tokotreeneihin mennä. Vielä on viikko, että pääsemme selkäkuvauksiin, nyt taas ei ole mitään oireita ollut, mutta ehkä oman mielenrauhan takia on ihan hyväkin käydä näyttämässä, jos kerrankin menísimme eläinlääkäriin turhaan. Tosin olen aika skeptinen tuon suhteen.