Illalla takapihalla

Kyllä Aksu oli jo huolissaankin, että eikö sitä meinata treenata ollenkaan. Viimein illalla tein n. 100 askeleen jäljen ennen iltaruokaa. Rauhoituttiin joo, jos sillä on merkitystä. Tällä kertaa makupalana oli keitettyä kanaa, joka maistui, silti lähdössä pyrähdys, joka päätyi hihnan kiristykseen. Sen jälkeen ok. 

Melkein kaikki tuli syötyä ja vauhti oli todella hidas, mutta sujuvuutta tuohon vielä kaipaisi, pysähtelyjä ja pyrähtelyjä tuntuu pieneen matkaan mahtuvan. Mutta tästä täytyy olla jo ihan tyytyväinen. Matka tuntuu vaan loppuvan.

Tällä kertaa lopetin ihan sillä, että kun herra sai viimeisen namit syötyä, kehuin, annoin kädestä samaa palkkaa enemmän ja vein jäljeltä pois liinassa taluttaen. Tämä toimi.

Tosin tämän jäljen nolo loppu olikin sitten illalla. Pariin otteeseen Sami yritti saada Aksua metsälenkille ruuan jälkeen, mutta minkäs teet, kun jälki on niin houkutteleva takapihalla, että lenkit jää lyhyeksi. Ei sitä sitten itku auttanut markkinoilla, kun yöllä on hätä, mutta kun ulos pitäisi mennä niin pieni herra tajuaa pelkäävänsä pimeää! Tajua nyt tuota.