Meillä oli Pia ja Kati vierailevina tähtinä hakumetsässä. Tallattiinkin kunnon alue ja täytyy sanoa, että tällä kertaa Aksu saikin tehdä nenulla töitä, hieman enemmän kuin minä ajattelin.

Ensimmäinen oli puolipako kunnon leikeillä. Toisen maalimiehen etsiminen onnistui hyvin, mutta kurja kämmi kävi, kun uusi kuminen lelu, joka kotona kyllä kelpasi ei kelvannutkaan metsässä. Kovin huomiota silti kerjättiin, mutta Kati ei tiennyt mitä tehdä, kun koira ei leikikään niin Aksu tulikin minua vastaa hieman epäröivän iloisana. No työn se oli periaatteessa tehnyt.

Kolmannen maalimiehen etsiminen onnistui etsimisessä selkeästi näkyi, että Aksu kävi tarkastamassa edellisen koiran piilot aivan kuten raunioillakin ja kun kerran maalimies oli toisessa suunnassa niin hienon tyhjän piston toinen teki ja tuli keskilinjalle, että mitäs sitten ei ollut ketään. Kun lähetin uudestaan niin kyllä se viimein löytyi, mutta suorista pistoista ei voinut sanoa mitään. Kivasti jäi kuitenkin leikkimään ja nautti työstä.

Neljännellä kävi sitten samalla tavalla, oli ilmeisesti liian kaukana. Kun lähetin Aksun taas näkyi hyvin, että Aksun rutiini kolme ukkoa ja autoon on jättänyt vaikutuksen. Oli hieman ihmeissään, että mitä vieläkö eikä itse asiassa ensimmäinen lähetys onnistunut vaan Aksu jäi haistelemaan lähistöä vaan tarvitsin toisen lähetyksen, jolloin irtaantui hyvin. Aksu palasi tyhjin käsin pitkän kaaren jälkeen ja toisella kerralla sitten vasta löysi, oli käynyt jostain syystä aivan toisella puolella. Sitä en tiennyt, että maalimies oli maastoverkon alla. Emme ole moista koskaan harjoitelleet ja Aksu oli lähestynyt hyvin varovasti Katia ehkä juuri tämän takia. Kun verkko poistui niin varautuneisuus lähti ja hienostihan tuo malttoi kulkea ja revitellä.

Näin vaikeita ei minun tarkoitus ollut tehdä vaikka olinkin ajatellut, että saa tuo hieman käyttää nenää. Tällä kertaa, kylläkään emme vaatineet ilmaisuja Aksulta. Mutta jälleen, hallinta metsässä on aivan erilaista kuin ennen, Aksu ei vedä ja selkeästi kykenee keskittymään.