Sunnuntaina olimme pelastuskoirien esineruutuopissa. Mielenkiintoisen teoriaosuuden jälkeen pääsimme maastoon. Minä olin melkoisen kipeä, joten aivan täyttä hyötyä emme tästä saaneet.

Valitettavasti jälleen jouduin jälkikäteen toteamaan, että Aksua ei voi autosta ottaa suoraan treenaamaan vaan se vaatii pienen lenkin. Koiran häslääminen oli jotakin...  Eikä keskustelu ja odottaminen auttanut yhtään tilannetta. Meidän pitäisi treenata tätä osa-aluetta aivan erikseen ja ilmeisen paljon.

Aloitimme ihan sillä, että minä heitin Aksulle lasten toppahanskan, jota aiemminkin olimme käyttäneet esinetreeneissä. Tämän jälkeen pyysin Aksua tuomaan hanskan minulle. Leikin hieman ja vaihdoin hanskan patukkaan. Mia, joka veti koulutuksen ei oikein ideasta pitänyt, esineen kanssa leikitään. Toistimme jutun sillä, että pyysin Aksun antamaan hanskan minulle ja leikimme vain patukalla. Tilanne olisi pitänyt olla "hanskassa" enemmän, tosin taisi olla minullakin muutama ylimääräinen käskysana käytössä. Sain hyvän vinkin, miten saan pudottamisen loppumaan, nimittäin pidä-käskyn opetteleminen ihan erikseen. Tätä pitää kokeilla.

Varsinaisen esineruutuosuuden toistimme myöskin samaa vanhaa kaavaa eli Mia vei Aksun nähden esineen ja minä lähetin Aksun. Oman hanskan Aksu toi ihan hyvin, mutta kun esine vaihdettiin vieraaseen ja toisen koiran treenaamaan nahkalompakkoon kesti  aikaa, että Aksu lompakon löysi (tosin hienosti poika teki kokoajan nenällään työtä eikä luovuttanut). Esineen löytämisen jälkeen alkoi sama lällätys "minä pidän tämän itse". Loppuviimein pakittamalla ja houkuttelemalla sain Aksun tuomaan lompakon. Nyt ei Aksu tosin lähtenyt kunniakierrokselle, joka oli hyvä juttu. 

Varmastikin on totta, että jo tuo lällätys oli Aksulle riittävä palkkio ja siihen keinona ainakin kotona voisi käyttää sitä, että treenit loppuu minun osalta seinään enkä huomioi koiraa lainkaan. Mutta ihan varma en ole siitä haluanko tehdä näin itse treeneissä. Valitettavasti kuulun siihen kastiin, että jokainen treeni kuuluu loppua onnistuneeseen suoritukseen ja motivaatio tulee tähänkin vain rakentaa riittävän hyvin, että lällättelyä ei synny.

Seuraavassa koitoksessa sain käyttää vain kahta käskysanaa, joka itseasiassa toimi hyvin. Samoin Aksu malttoi paremmin tuoda esineen minulle asti. Suurin ongelma meillä kuulemma on se, että Aksu vedättää minua kaksi nolla, jota se ikävä kyllä tekeekin. Aksulla ei valitettavasti riitä kärsivällisyyttä odotteluun ja jutteluun. Teknisesti Aksu osaa jutun ja kotona homma toimii hyvin, mutta vieraat esineet, paikka ja ympärillä olevat ihmiset tuo liikaa haastetta kehiin.

Loppuviimein edistystä edellisruutuun nähden on tapahtunut. Aksulle kuitenkin on tosi tärkeää ainakin tässä vaiheessa opettelua se, että treeneissä me teemme yhdessä töitä ja minä keskityn vain siihen. Meidän pitäisi varmaankin treenata vierailla esineillä. Tämä oli nyt toinen kerta, kun ongelmia vieraalla esineellä tuli, tosin taisi se olla toinen kerta, kun meillä oli vieras esine. Joten se siitä.

Sen jälkeen menimme reagtioradalla. Aksu oli hihnassa ja aluksi se ilmaisi ja nostikin löytämänsä esineet, mutta homma jotenkin levisi käsiin. Kun minun oli tarkoitus vain kehua Aksua niin ilmeisesti motivaatio lakkasi siihen ja Aksu kyllä löysi pääosin piilotetut esineet, mutta ei nähnyt riittävän tärkeäksi kertoa sitä minulle. Tosin väliin minusta tuntui, että ei sillä ollut yritystäkään käyttää nenää. Enemmän herra taisi haistella toisten koirien jälkiä. No pointti tuli minulle selväksi. Lenkkipolulle kannattaa kylvää esineitä ja antaa koiran omatoimisesti ilmaista minulle ilman erillistä käskyä paikalla olevat esineet.

Treeniosuuksien jälkeen näimme kouluttajien koirien treenaavan tarkkuusruutua. Tämä teki minuun vaikutuksen. Tahtoo kanssa! Tosin haluaisin opettaa koiran ilmaisevan esineen menemällä maahan esine omien jalkojen väliin. Pitänee vain netistä katsella, miten tämän voi opettaa. 

Loppuviimein nyt vain pitää miettiä miten me treenaamme ja saamme palaset kohdalleen tälläkin saralla. Aikaisemmin jo luovuimme liinasta. Aksu tietää, mitä tekee ja on yhdistänyt mitä siltä vaaditaan, mutta tärkein on saada palkkaus riittävän hyväksi, jotta treenit onnistuisivat muidenkin aikana. Koulutusmateriaalissa oli erilaisia tapoja kouluttaa ja Tuula Siimeksen (www.blackchance.com) tapa vahvistaa saalisviettiä vaikuttaa Aksulle oikein sopivalta. Itse en oikein tässä vaiheessa osaa pitää esineen repimistä pahana vaihtoehtona, koska Aksu kykenee luovuttamaan esineen kauniisti eikä sillä ole pureskelua. Aioimmekin kokeilla seuraavalla kerralla sitä, että leikin Aksun kanssa esineellä ja esine viedään metsään 50 metriin ja minä lähetän Aksun ja kehun ja vaihdan esineen leluun ja leikimme kunnolla ja kunnes otan uuden esineen, jolla leikimme ja toistamme treenin.

Kun treeneistä tekee huippuhienoa näin alussa luulen, että pystymme helposti tottiksen tavoin nostamaan vaatimuksia käyttäytymisen osalta. Luulen, että eniten Aksu tarvitsee nyt toistoja yhdellä mallilla, jotta se sisäistää mitä todellisuudessa siltä vaaditaan.