Tänään päätin ryhdistäytyä ja ottaa Aksulla pihalla pariinkin otteeseen treeniä aiheesta nouto ja luoksetulo. Tosiaan, sitä mieli kristallinkirkkaana kaivoi patukan ja kapulan, täytti taskut ja kutsui koiran pihalle.

Mutta aloita siinä treeni, kun nuorella herralla on maailman ihanin solmuluu suussa ja Lara karkasi pihalle pyörien meidän ympärillä. Siis häiriötreenit. Aksu yllättäen olikin sitten sitä mieltä, että ja minähän en luokse tule ja en ainakaan kosketusetäisyydelle. Herra puolusti aarrettaan ihan tosissaan luimistellen ja väistellen. Oli jo olo, että jaha nyt sitten on hävitty tämä erä ja en kyllä ikinä saa tuota koiraa lähelleni. Lopulta tulin tulokseen, että nyt on oltava tiukkana ja vaadittava. Ja kun koira tulee niin luotava luottamus, että en minä ole se paha noita, joka vie kaikki herkut.

Tiukan tahtojen taistelun jälkeen Aksu päästi kosketusetäisyydelle ja kyllä oli koira äimänä, kun muutin silittäessä äänensävyä ja kehuin rauhallisesti. Loppuviimein silitin aikani ja "annoin luvan" poistua ja kutsuin uudelleen, silitin ja otin solmuluun itselleni ja luovutin välittömästi takaisin. Kyllä oli maailman onnellisin ja tyytyväisin koira. Ja jännä juttu, Aksu oikein tarjoutui vapaaehtoisesti luokseni. Treeni oli siinä, unohdimme noudot ja muut.

Illalla koetimme uudelleen treenata. Otimme noutoja kapulalla. Otin Aksun sivulle ja heitin melko lähietäisyydelle kapulan, annoin käskyn ja kehuin heti, kun Aksu otti kapulan suuhun ja peruutin itse samalla. Aksu toi nätisti kapulan käteen asti! Otin patukan ja leikimme. Toistin saman, jolloin Aksu pudotti kapulan, mutta nosti käskystä. Kolmannella meni jo todella hienosti. Kyllä tämä tästä!

Tämän jälkeen otimme luoksetuloja. Otin Aksun sivulle, menin parikymmentä askelta, laitoin ihanan limaisen patukan leuan alle ja kutsuin tänne. Aksu tuli hienosti vauhdilla eteen ja siitä toisella komennolla vähemmän hienosti sivulle. Mutta tuli kuitenkin. Toistimme jutun, jolloin tuo sivulle tulo meni vielä enemmän pipariksi. Kolmannella kuitenkin oli varsin mallikelposuoritus.

Teemme huomenna ja ylihuomenna saman harjoituksen, sitten Aksulla alkaakin neljän päivän treenitauko, kun minä keskityn lastenhoitoon. Kotona leikkiessä yht'äkkiä tajusin, että Aksun nouto on melkoisen kohillaan. Se tuo käskystä innokkaasti, ei pudota lelua maahan eikä väistele lelua ottaessa. Vielä hieman tuota epävarmuutta esiintyy, mutta suunta ja kehitys on todella hyvä.