Aksulla on hieman livennyt nämä touhuilut seurustelun puolelle. Tosin minulle on ollut ihan hieno nähdä, että vajaa kaksi vuotias uros osaa käyttäytyä toisten koirien kanssa.

Viikonloppu menikin autoillessa, olimme kaksistaan Kuopiossa, jossa minä olin kouluttautumassa mh:n saloihin. Kyllä se jotenkin oli ironista, että emäntä kuuntelee teoriaa ja touhuaa koko päivän muiden koirien kanssa ja oma koira odottaa autossa.

Tosin taisi jätkä siltikin enemmän nauttia siitä, kun minulla oli kerrankin aikaa lenkkeillä ja viettää kaksinaan aikaa. Lauantaina kävimme erään kääpiösnautserin kanssa lenkillä, mutta kovin oli tyttö vaisu ja ihme kyllä parin leikkiinhaku yrityksen jälkeen Aksu jätti tytön täysin rauhaan. Mutta potkuja ei kurssin jälkeen varsinaisesti treenaamiseen enää jäänyt, joitain pieniä tottisliikkeitä teimme lenkkien lomassa.

Seuraamisessa Aksu on aloittanut hieman edistämisen. Joten teimme muutaman harjoituksen ihan sillä, että aloitin seuruuttamisen hyvästä kontaktista ja etenimme vain muutaman askeleen. Käännökset tuntuvat toimivan muutoin, mutta vasemmalle kääntymisen herra on päättänyt unohtaa. Sitä harjoittelimme pienen tovin. Pitänee palata aiheeseen päivittäin.

Luoksetulo tänne käskyllä on onneton. Nyt se poika on jostain syystä päätynyt tulemaan minun oikeanpuoleisen käden eteen, kuka hölmö yleensä siltä puolelta heittää lelun taakse, jos treenaamme vain vauhtia... Pitänee ilmeisesti palata siihen, että lelu on leuan alla. Mutta vauhti on mallikelpoista. Ilmeisesti olemme saaneet tähänkin potkua.

Seuraamisesta maahan Aksu putoaa ainakin minun mielestäni hyvin ja innokkaasti. Se on liike, joka on tällä hetkellä herran mielestä kiva!

Samalla sitä tuli leikittyä patukalla ja siinä otettua muutamia hallintaharjoituksia. Intoahan tuolla tekemiseen riittäisi, mutta kun sitä keskittymistäkin löytyisi kuunnella mitä minä sanon. Samoin lenkillä vapaana ollessa treenasimme paikka sanaa, se tuntuu olevan Aksulle helpompi totella, kuin tänne jos edessä on joku ihminen tai toinen koira.

Hieman tuntuu menevän tällä hetkellä Aksulla siihen, että se tarjoaisi kaikki mahdolliset osaamansa liikkeet malttamatta kuitenkaan suorittaa sitä alkuperäistä loppuun asti. Kun kerran ei töihin päässyt niin Aksu tyytyi hurmaamaan hostellissa italialaisia teini-ikäisiä turisteja. Siinä oli jotakin hellyyttävää, kun 18-vuotias pojankloppi kaivaa kameransa ja pyytää saada ottaa koirasta kuvaa. En tiedä mikä ihmismagneetti Aksu on, mutta niin se vaan edelleen saa tuntemattomat ihmiset pysähtelemään ja silittelemään. 

Paluumatkalla tapasimme velkkupojut Raffen ja Onnin. Hienosti pojat painoivat täyttä sopua jäällä vaikkakin kyllähän siellä yksi jos toinen välillä yritti astua isotellakseen.

Tänään kävimme puolestaan lenkillä Merjan, Frendin ja sukulaispojan Jäynän kanssa. Piti oikein treenatakin, mutta Frendin hihna katkesi, joten alkuun päästessä siirryimme lenkkipolulle. Siinä koiramaailmaa parantaessa pohdimme olisiko Aksusta ja Jäynästä viestiä treenaamaan. Molemmat pojat kun nauttivat tuosta juoksemisesta. Täytynee vain hieman paneutua asiaan ennenkuin lähtee sähläämään.

 Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja suunnitella päivittäiset treenit vaikka paperille, jotta tulisi jotakin ihan suunnitelmallisesti tehtyä...